Voisiko hyvän swingin salaisuus piillä rentoudessa ja rohkeudessa sen sijaan, että keskittyisimme ensisijaisesti pieniin yksityiskohtiin?

Eikö olekin hassua? Mitä enemmän kerron golfswingiin liittyviä yksityiskohtia ja esitän pelaajalle hänen tekemiään ”virheitä” sitä vaikeammaksi pelaajalle tuntuu muodostaa hyvä swing. Se on todella turhauttavaa, eikö vain? Eikö valmentajan rooli olekin opastaa ja esitellä kaikki tärkeimmät yksityiskohdat, jotka liittyvät oikeaoppiseen tekniikkaan, sekä kertoa oppilaalle, mitkä asiat hän tekee väärin tai missä on parantamisen varaa? 

Motivaationi kirjoittaa tästä aiheesta yhä uudelleen ja uudelleen juontaa juurensa valmennuksessa olevien, erinomaisen swing- tekniikan omaavista junioripelaajista. Heidän kehityspolkunsa hyväksi swingaajaksi ja pelaajaksi eroaa merkittävästi siitä, mitä aikuisina golfin aloittaneille pelaajille yleensä tarjotaan. Miksi näin? 

Jotkut ”asiantuntijat” väittävät, että vanhemmat pelaajat, jotka usein ovat kankeampia, omaavat ”vanhoja virheitä”,  ja eivät kykene omaksumaan uusia liikemalleja matkimisen ja jäljittelyn kautta yhtä helposti kuin nuoremmat, tarvitsevat swingin oppimiseen erilaisia lähestymistapoja. Heidän mukaansa aikuisille tulisi ensin opettaa pienet yksityiskohdat ja mahdollisesti teoria, ennen kuin siirrytään swingin kokonaisideaan, periaatteisiin ja keskeisiin elementteihin, kuten esimerkiksi vartalon toimintaan.  

Olen työskennellyt swingin opetuksen ja valmennuksen parissa yli 35 vuotta, ja suurin haaste hyvän swingin oppimisessa on saada pelaaja rentoutumaan, rohkaistumaan ja ennen kaikkea sellaiseen tilaan, jossa hän pystyy vastaanottamaan, matkimaan ja jäljittelemään omia esimerkkisuorituksiani.

Toisin sanoen, hyvän swingin oppimisessa ei ole ratkaisevaa, tarvitseeko oppilas syvällistä tietoa swingin yksityiskohdista tai omista heikkouksistaan ja virheistään. Tärkeintä on, että hän kykenee suorittamaan swingin liikeradan, painonsiirron ja vartalon kiertoliikkeen riittävän vauhdikkaasti loppuun asti. Tähän tarvitaan rentoutumista ja tiettyä rohkeutta.  (-Tämä kehon hyvä ja oikea toiminta mahdollistaa jatkossa myös ranne-kyynärkulman, ranteiden, käsivarsien, ratojen ja osumakulmien oikean toiminnan.)

Bodyswing-menetelmässä, joka on kehitetty erityisesti aikuisina golfin aloittaneelle pelaajalle, joka on jo jonkin aikaa, tai pitempään pelannut, aloitamme tekniikkaan liittyvillä harjoituksilla, jotka samalla parantavat liikkuvuutta, kehonhallintaa ja tasapainoa. Nämä taidot luovat perustan swingin kokonaisuuden toteuttamiselle ja mahdollistavat myöhemmin tarvittavat säädöt.

Ymmärrän, että tämä voi olla vaikeaa käsittää, mutta uskokaa tai älkää: jos pelaaja löytää itsestään rentouden, ja ”ei sillä osumalla ja pituudella niin väliä ole- asenteen”,  ja keskittyy vain swingin loppuunsaattamiseen, useimmat tekniikkaan liittyvät yksityiskohdat, kuten erimerkiksi suorat käsivarret osumassa ja mailan vapautus saattoon, loksahtelevat aivan itsekseen paikoilleen, tai menevät ainakin riittävän hyvin. (Tämän on moni todennut; "kun swingaan rennon harkkaswingin, kaikki tuntuu menevän ihan oikein, ja kerran kun vahingossa satuin osumaan palloon sillä harkkaswingillä, pallo lensi pidemmälle ja suorempaan kuin olin koskaan saanut" ) 

Virheiden ja ongelmien taustalla ei ole tekniikan tietämättömyys

On hyvä tiedostaa, että suurin ongelmien ja virheiden alkusyy on tietynlainen osuman varmistelu, huonojen osumien tai esteiden pelko, mailan liiallinen puristaminen, liiallinen keskittyminen tekniikan yksityiskohtiin sekä palloon lyöminen. Vasta näiden jälkeen tulevat liikkuvuuteen, kehonhallintaan, motoriikkaan ja vanhoihin tottumuksiin liittyvät haasteet, jotka joko tukevat tekniikan onnistumista tai johtavat virheiden syntymiseen.

On selvää, että kun on oppinut swingamaan vapautuneesti, rennosti ja rohkeasti loppuun asti, on hyvä videoida oma swing ja tarkastella videolta joitakin keskeisiä kohtia menevätkö se suurin piirtein oikein,  kuten hyvillä pelaajilla tai opettajalla menivät. Jos jokin kohta ei ole kohdallaan, sitä sitten harjoitellaan riittävästi erikseen,- ja se nivoutuu aikanaan kokonaissuoritukseen 

En ymmärrä, tai ainakin kokeneiden pelaajien kommenttien perusteella vaikuttaa siltä, että golfin aikuisvalmennuksessa keskitytään liikaa, tai liian aikaisessa vaiheessa, pieniin yksityiskohtiin ja swingin tarkkaan analysointiin. Opetellaan teoriaa, katsotaan lukemattomia YouTube-videoita ja hiotaan grippiä, taaksevientiä, planea, lyöntiratoja, osumakulmia, ranteiden toimintoja, kyynärkulman alasvetoa ja suoria käsiä. Sen sijaan olisi tärkeämpää keskittyä ensin kokonaisvaltaisen kehon liikkeen oppimiseen, joka juurruttaisi swingin liikemallin ja mahdollistaisi tehokkaan swingaamisen kohti kohdetta ja loppuun asti.

Aloitetaan niin sanotusti ”uloimmalta ulkokehältä”, asioista jotka eivät yleensä ole keskiössä klubipelaajalle, joka ei ensisijaisesti tähtää PGA- tourille,  tai edes kansalliselle tasolle, ja  jotka eivät ole yleensä mahdollisia oppia ennen kuin ollaan opittu tärkeät, ja usein hyvinkin riittävät perustaidot, kuten vartalon, käsivarsien ja mailan liikerata ja siihen liittyvä kehon kierto ja painon siirtyminen etummaisen jalan päälle, - ja koko swingaamisen idea.  

Jätetään huomiotta ne kehityspolun "askelmat" jotka olisivat voineet luoda pohjan huomattavasti paremmalle kehitykselle

Eräs "rempseä" miespelaaja kerran kysyikin osuvasti; "miksi ihmeessä minulle on opetettu kaiken maailman hienouksia, yksittäisiä yksityiskohtia ja teorioita, kun en edes osaa tai pysty kiertämään vartaloani paikallani"  Tämä kiteytys viittaa osuvasti siihen, että me opettajat ja usein myös pelaajat menemme aivan liian usein asioiden edelle,  emme arvosta riittävästi niitä tylsiltä ja mukamas ihan liian helpoilta kuulostavia perusteita, periaatteita tai perustaitoja.  Kuitenkin kaiken onnistumisen avain piilee niiden hallitsemisessa ja jatkuvassa sekä säännöllisessä harjoittelussa. 

Monesti nämä ”tekniikan pienet yksityiskohdat” sujuvat kuitenkin aivan oikein ja ihan itsenäisesti ilman syvällistä tietoa tai liiallista yksityiskohtien miettimistä kun perusliike on kutakuinkin opittu. Swingin voisi nähdä yksinkertaisena mailan taaksekiertona ja loppuasentoon kääntymisenä, jolloin luonnollisuus, rentous ja vartalon kiertymisestä syntyvä keskipakovoima hoitavat loput. 

Lapset ja junioripelaajat toimivat juuri näin. Heille annetaan ensin mahdollisuus swingata reippaasti ja rohkeasti "sinne päin", ja pian he alkavat osua palloon loppuun asti viedyssä swingissä. Vasta sen jälkeen aletaan säätää joitakin asentoja, ajoituksia, painojakautumia, osumakulmia ja voimantuoton mekanismeja, kuten esimerkiksi swingin pituuksia,  laajuuksia ja tasoja, esivirittämisiä ja ponnistuksia, jotta lyönnistä saadaan vieläkin tarkempi, toistettavampi ja tehokkaampi.