Miksi pelissä lyönnit eivät suju niin kuin harjoituksissa?
- proturkka
- 8.1.2024
- 3 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 21.4.
Jokainen golfari varmasti tunnistaa sen "kauhun” tunteen, kun valmistaudut tekemään driven ensimmäisellä tiiauspaikalla ja monet muut pelaajat katsovat sinua klubitalon terassilla. Tai kun pallo makaa hieman huonosti noin 60 metrin päässä lipusta, ja edessäsi on lampi, joka ulottuu viheriön reunalle saakka.

On ihan luonnollista, että meitä pelottaa epäonnistua ja tehdä huonoja lyöntejä. Kuka nyt haluaisi nolata itsensä kaikkien nähden ja lyödä pallon ohi, tai topata, tai lyödä maahan ennen palloa, tai päätyä vesilammikkoon.
Olemme varmasti tietoisia siitä, mitä paine ja pelot, sekä niiden kautta väärin asioihin keskittyminen, tai liiaksi tekniikkaan takertuminen tekevät keholle ja koko swingille. Vaikka kuinka yrittäisit välttää lammikkoa, lyödä palloa hyvin ja tehdä teknisesti oikeaoppisen swingin, lopputulos on usein hyvinkin toisenlainen. Swingi ei mennyt toiveiden mukaan.
Olen valmentajana urani varrella antanut runsaasti pelivalmennusta niin Suomen kuin ulkomaan golfkentillä, ja voin sanoa, että teknisesti erittäin hyvänkin pelaajan swingi muuttuu huomattavasti, kun verrataan harjoituksissa tehtyä svingiä pelissä tehtyyn svingiin. Eivätkä muutokset useimmiten ole parempaan päin.
Onko pelaajia opetettu miettimään liikaa pieniä yksityiskohtia?
Mistä johtuvat suuret erot harjoitteluswingin ja peliswingin välillä? Onko kyse liiallisesta tekniikan miettimisestä, huonon osuman pelosta, liiallisesta keskittymisestä osumaan ja palloon, vai tietoisuudesta lammesta tai metsästä ja ongelmien ennakoinnista?
Ohjataanko, mietitäänkö ja kontrolloidaan jo harjoituksissa ja tunneilla liikaa irrallisia, ”sivuasioita”, jotka estävät tai vaikeuttavat svingin yksinkertaista perusajatusta: vartalon kiertoa osumassa, käsivarsien pitämistä kiinni vartalossa ja rentoa, mutta määrätietoista pelaamista loppuasentoon saakka?
Swingin toimimattomuuteen vaikuttaa myös pelko huonosta osumasta ja pallon ylöspäin lentämisen varmistelu. Ei luoteta mailan nostokulmaan, joka hoitaa pallon ilmaan, eikä uskalleta viedä swingiä loppuun asti. Tai mietitään jotain vähäpätöistä yksityiskohtaa, mikä häiritsee tai estää kehon liikeketjun toiminnan. Varmistellaan osumaa käsillä.
Tai sitten jotkut suhtautuvat golfiin niin vakavasti, että jokainen paikka kehossa jännittyy ja puristuu. Swingistä tulee tällöin enemmän huitaisu ja lyönti kuin luonnollinen liike, jonka kautta maila saadaan hallintaan ja pallo lentämään haluttuun suuntaan.

Esimerkiksi kun liiaksi ajattelee käsien liikettä, menevätkö ne oikeaan suuntaan tai liian pitkälle taakseviennissä, tai onko vasen ranne oikeassa asennossa, tai kyynärpää suorana osumassa, estää se oikean kehon toiminnan kaikkein oleellisemmassa vaiheessa, eli downswingissä.
Tästä miettimisestä ja kontrolloinnista seuraa lähes poikkeuksetta käsillä lyöminen, mikä näkyy temmon nopeutumisena, rytmin häiriintymisenä, jännittämisenä, puristamisena, ja seurauksena huono tai puutteellinen kehon toiminta ja kehon ”jäätyminen”, tai kehon vastaliike taakse, mikä ei tietenkään mahdollista rentoa, vauhdikasta ja rohkeaa eteenpäin pelaamista.
On hyvä muistaa, että suurin osa asioista tapahtuu oikein itsestään ilman liiallista ajattelua, kuten käsivarret ja ranteet hartioiden ohjatessa backswingiä, tai kun vartalo on kiertynyt riittävästi ennen osumaa, niin käsivarret tulevat itsekseen oikein osumaan, saattoon ja kiertävät loppuun asti, kun ne vain annetaan mennä.

Swingtekniikan opettelun ja harjoittelun tulee edistää swingin onnistumista myös pelissä!
Voisimmeko hyödyntää mielikuvia, ajattelua, harjoitteita ja ennen lyöntiä tehtäviä rutiineja vähentämään turhaa varmistelua, liiallista palloon ja osumaan keskittymistä sekä tekniikan yksityiskohtien ja vanhojen virheiden liiallista pohtimista? -- Vaikka opettelisimme uusia asioita, toimintoja ja kehittäisimme tekniikkaa?
Voimmeko jo tekniikan harjoittelussa päästä tilaan eli "mielenmaisemaan", joka valmistaa pelissä tehtäviin lyönteihin?
Myönnetään, ettei tämä ei ole ihan helppoa. Tekniikkaharjoittelussa tulee väkisinkin tekniikan yksityiskohtiin liittyviä korjausohjeita, säätöjä tai uuden oppimisen neuvoja, mielikuvia ja muuta mietittävää, ja samalla pitäisi parhaansa mukaan yrittää osua palloon.
Omissa valmennuksessa olen ratkaissut tämän erilaisilla harjoitteilla ja niihin integroidulla opetusmenetelmällä. Siten, että tekniikan korjausten ja parannusten ohessa, ja niihin liitettynä, toteutetaan aina rohkeaa eteenpäin pelaamisen ideaa, eli keskitymme läpilyöntiin, kehon eteenpäin kiertoon, painonsiirtokiertoon ja loppuun asti vietyyn swingiin.
Olen vähentänyt merkittävästi teoriapuhetta ja muita ”epäolennaisuuksia”, oppilaan ”virheiden” etsimistä ja niiden esittämistä ja keskittynyt vain hyvien ja oikeiden asioiden näyttämiseen ja harjoitteluun, esimerkiksi swingin tärkeimpien kohtien, kuten lantion, hartioiden, painonsiirron ja läpiviennin opettamiseen ja näyttämiseen.
Näin ajatus on ohjattu hyviin ja tärkeisiin asioihin, eteenpäin vievään liikkeeseen ja tulevaan tavoitteeseen, maaliin, eikä palloon, osumaan tai mihinkään vähäpätöiseen "pikku-asiaan". Tällä tavoin toimien harjoituksissa opittu vartaloswing on saatu toimimaan hyvin tai jopa erinomaisesti myös pelin paineessa.
Loppuun on pakko kertoa vanha esimerkki mietitystä toiminnasta:
Olet luultavasti nähnyt karatekan murskaavan poikki monia päällekkäin olevia tiiliä. Keskittyykö hän siihen, miten pitää osua ylimpään tiileen, vai siihen, saavuttaako hän kaikkien tiilien alla olevan pisteen?
Terveisin,
Turkka Stenlund
PGA Pro, LO, GVT

Turkka Stenlund on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin ammattivalmentajana yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.
Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä Golfliiton aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion ja Kuortaneen urheiluopistoissa.
Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana.
Комментарии