Missiona: Parempaa golfia aikuisille klubipelaajille!

Olen golfvalmentajan urallani päässyt ohjaamaan myös lapsia ja nuoria – golfin lisäksi monissa muissakin urheilulajeissa. Heitä ohjatessani opetusmetodini on perustunut pääosin matkimiseen, eläytymiseen ja synkkaamiseen. Olen antanut mielikuvia leikkiin ja rentoon tekemiseen. Uusia taitoja – kuten myös golfswing - opittiin mutkattomasti ja yksinkertaisin menetelmin- ja usein jopa yllättävän nopeasti. Ei puututtu heti pieniin virheisiin, tai korostettu teoreettisia teknisiä yksityiskohtia.

Nyt kun valmennan pääasiassa aikuisina golfin aloittaneita pelaajia hyödynnän yhä enemmän mallioppimista ja mielikuvia ja rentoa, kohtuullisen sallivaa oppimisilmapiiriä, koska se toimii erinomaisesti myös heillä.

Voi kun tuon Juuson swing on niin hieno ja rento! Kyllä lapset oppivat niin nopeasti!

Onko lapsilla jokin erityinen kyky, jonka avulla he oppivat niin helposti? Notkeus, liikkuvuus, kehonhallinta, motorikka, luontainen rentous, tai avoin mieli? Vai voisiko olla niin, että käytetyt opetukselliset menetelmät tuottivat sen nopean ja helpon oppimisen kyvyn?"

Yhtenä päämetodina liikunnan opetuksessa ja ohjauksessa pidetään malli- ja mielikuvaoppimista eli matkimista ja synkkaamista. "Keholla ajattelemista", selkeää mielikuvaa liikekokonaisuudesta.

Metodia on tutkittu ja testattu myös aikuisilla, ja tulokset eri verrokkiryhmillä ovat todistaneet selkeästi, että se sopii erinomaisesti myös aikuisvalmennukseen ja että se tuottaa erinomaisen hyviä tuloksia.

Matkimisessa toteutuu yhteinen, kaikkien ymmärtävä "kieli"

Mielikuvaopetukseen perustuvassa metodissa puhutaan teoreettisista ja teknisistä yksityiskohdista kohtalaisen vähän. Siinä luotetaan enemmänkin sanattoman kehonkielen vaikutukseen. Mallinäyttöjen tulee olla rentoja, selkeitä, näennäisen helppoja ja hymyssä suin tehtyjä. Oppilaita ei saa laittaa miettimään mitä mallissa tarkalleen tapahtui.

Matkiminen ei ole siis miettimistä, matkimisessa toimivat aivan eri mekanismit ja prosessit

Tässä kohtaa on hyvä mainita, että yllä kuvaamani metodi on vain yksi tapa muiden joukossa. On selvää, että omassa valmennuksessani on paljon muitakin menetelmiä. Kädestä pitäen avustaminen, erilaiset valmistavat kehitysharjoitteet ja poisoppimisen harjoitteet ja metodi, sekä tekniikan tiedollinen, teoreettinen opetus.

Tarvitseeko virheitä tietää?

Kuulostaako liian yksinkertaiselta? Meidän aikuistenhan pitää tietää tarkalleen tekniikan yksityiskohdat, syy-seuraussuhteet ja tiedostaa omat virheet ja puutteet ennen kuin voimme oppia uutta? Näinhän moni meistä ajattelee, koska meitä on pääasiassa opetettu

niin.

Mutta kun liikkeen, tai liikesarjan käytännön opetuksessa ei saisi opettaa näin. Liikkeiden opetuksessa pyritään ensisijaisesti näyttämään ja puhumaan vain oikeista suorituksista, sellaisista mihin pyritään.

Katso video Miten oppilas oppii nopeiten?

Liikkeen opetusmetodi kiteytettynä:

• luodaan mielikuva kokonaissuorituksesta • pilkotaan kokonaisuus osasuoritteisiin • lisätään muutamia kielikuvia mallinäyttöjen ja mielikuvien tueksi • annetaan aivojen peilisolujen toimia matkimisen prosessissa

Opetetaanko pelaajia miettimään liikaa yksityiskohtia ja palloon osumista?

Onko lapsi tai nuori oppijana jotenkin niin ylivertainen, että hän ei edes tarvitse yksityiskohtaista tekniikkapainotteista kädestä pitäen ohjausta oppiakseen? Vai menettääkö ihminen apinoinnin-matkimisen kyvyn lopullisesti täytettyään 15 vuotta? Myönnän, että olen pitkän urani aikana valmentanut aiemmin aikuisia eri metodeilla kuin lapsia ja nuoria. Olen tehnyt erilaisia kehittelyitä ja monenlaisia harjoitteita. Olen puhunut teorian yksityiskohdista, kriittisistä pisteistä, lainalaisuuksista, syy-seuraussuhteista ja spekuloinut monia asioita. Tehnyt hyvinkin yksityiskohtaisia videoanalyysejä joista on poimittu lukuisia pieniä puutteita ja virheitä.

Olen yrittänyt pitää valmennuksen mielenkiintoisena, monipuolisena, motivoivana ja tietysti hyvin asiantuntevana. Olen pyytänyt aikuisia oppilaitani miettimään ja tietoisesti ohjailemaan suoritustaan. Näin minua on opetettu golfia opettamaan.

Elämmekö me golfvalmentajat omassa kuplassamme, kuten olen joskus kuullut moitittavan?

Olemmeko me valmentajat opettaneet golfia, emmekä opettaneet pelaajia oppimaan golfia?

Minusta tämä liian teknis-teoreettinen tapa opettaa käytännön toimintoja ei ole paras, sillä oppilas ei useinkaan pääse täysin kärryille, jos asiat tehdään liian vaikeiksi, monimutkaiseksi ja teoreettisiksi, tai tekemisen oheen ripotellaan tekniikkaan liittyviä sanoja, tai omituisia sanontoja joita ei pysty mitenkään käsittämään, -käytäntöön harjoitteluun soveltamaan.

Useimmiten tuollaisen opetuksen tuloksena onkin hämmennystä, ahdistusta, vääriin asioihin keskittymistä ja käsilyönti, jossa suoritus perustuu pääosin palloon osumisen miettimiseen, mailan ja käsien ohjailuun ja jännittyneeseen käsillä lyömiseen.

Palataan liikunnanopetuksen alkujuurille ja perusperiaatteisiin: ”Pidä asiat yksinkertaisina ja selkeinä. Näytä paljon, puhu vähän, teetä eniten! Näe metsä puilta!

Bodyswingiä opitaan liikunnan ja urheiluvalmennuksen periaatteilla!

Saan usein kohteliasta kyseenalaistamista ja hämmästystä käyttämästäni tavasta opettaa. Miksi näin vähän teorioita, yksityiskohtien miettimistä, arviointia ja pohtimista, virheiden läpikäymistä ja korjausta? Voiko noin yksinkertaisilla jutuilla mukamas oppia jotain näin vaikeaa tekniikkaa?

Tiedän, että metodini poikkeaa kovasti nykypäivän golfopetuksen valtavirrasta, ja tämä tietenkin aiheuttaa paljon kysymyksiä. Myös hieman vastustustakin ja jopa vähättelyä.

Mutta, minä opetankin Bodyswingiä, oikeita ja parempia liikesuorituksia ja liikkeitä, kehonhallintaa, liikkuvuutta, motorikkaa, jotka mahdollistavat hyvän swingin, en teoriaa, enkä missään nimessä säädä ja korjaile käskytykseen ja tietoiseen ohjailuun perustuvaa käsilyöntiä! Ilokseni voin todeta, että vaikka opetustapani on selkeästi ja näennäisesti yksinkertaistunut, niin oppilaiden Bodyswingin oppiminen onkin nopeutunut ja ylipäätään mahdollistunut.

On kuitenkin hyvä mainita vielä ihan selvyyden vuoksi, että kun Bodyswingin perusperiaate eli oikea vartalonkäyttö on kohtuu hyvin opittu, sen kehittäminen ja säätäminen kyllä jatkuu. Swinghän ei tule koskaan ihan valmiiksi! Sen tietää myös ammattilaiset, sillä aina voi vielä kehittyä ja saada lyönti vieläkin varmemmaksi!

Katso vielä videot: Mikä tekniikan oppimisessa on vaikeinta?

Miten oppilas oppii parhaiten?

PGA Pro Turkka Stenlund

Turkka Stenlund (PGA Pro v.1991) on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin ammattivalmentajana yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.

Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion ja Kuortaneen urheiluopistoissa.

Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana. Lisää tietoa ja tarkempi CV

Osta Opi Bodywing-kirja, jossa swingin ydinasiat on kerrottu yksikertaisesti ja jossa paljon hyviä harjoiteita, miten itsekin kehität swingiäsi! Myös harjoitteita, joilla pääset eroon käsiswingistä.