Kun katsot hyviä pelaajia, heidän swinginsä näyttävät niin helpoilta, rennoilta ja luonnollisilta. On helppo olettaa, että he ovat vain notkeita ja urheilullisia tai että kaikki on heille vain niin helppoa, koska he ovat harjoitelleet paljon lapsesta asti.
Miksi aikuisina golfin aloittaneiden on usein niin vaikeaa oppia noin ”helpolta” näyttävä swing? Onko motoriset kyvyt hävinneet, emmekö pysty enää matkimaan, jäljittelemään ja ”synkkaamaan”? Olemmeko liian jäykkiä ja kömpelöitä, vai onko entiset, aiemmin opitut ”väärät” liikemallit esteenä uuden oppimisessa? Vai voisivatko saadut opetukselliset menetelmät liittyä jotenkin svingin oppimisen vaikeuteen?
Kuten hyvin tiedämme, swing on pääosin eteenpäin suuntautuva liike, Se on myös sarja liikkeitä, kineettinen liikeketju, jossa keho, kehon osat ja maila liikkuvat tietyssä järjestyksessä. Tarkoituksena ja tavoitteena osua palloon kohtaisen puhtaasti, saada pallo lentämään tarkasti kohteeseen ja tarvittaessa pitkälle. Lisäksi tavoitteena on saada swingistä vakaa, rento ja samalla toistettava.
Miten siis opetamme ja valmennamme tätä "kiteytettyä yhtälöä" niille, jotka aloittavat golfin pelaamisen aikuisina? Miten he voivat oppia ja saavuttaa suorituksen, jossa osutaan palloon kohtalaisen hyvällä tarkkuudella, pallo lentää sinne minne he haluavat ja se saadaan lentämään tarvittaessa riittävän pitkälle? Ja tavalla, joka tekee swingistä enemmän tai vähemmän johdonmukaisen, rennon, luonnollisen ja toistettavan?
JOHDANTO: Päätelmäni ja kirjoitukseni opettamisesta, valmentamisesta ja oppimisesta ovat saaneet vahvistusta ja tukea kokeneiden pelaajien kommenteista, jotka ovat saaneet aiempaa kokemusta useiden opettajien opetuksesta.
Äkkiseltään voisi ajatella, että hyvän, oikean ja toimivan swingin kehittämiseksi pelaajan pitäisi tietää kaikki swingin pienetkin yksityiskohdat ja tietää, miten niiden pitää mennä ja olla swingin eri vaiheissa. Hänen pitäisi myös olla tietoinen omista virheistään ja puutteistaan ennen kuin hän voi alkaa oppimaan uusia ja oikeita asioita.
Onko asia näin? Pitääkö tietää ennakkoon ihan pienimmätkin yksityiskohdat ja muuttujat? Pitääkö tiedostaa omat puutteet ja mahdolliset virheet?
Vaikka harrastuksen alkuvaiheessa on hyvä tiedostaa, mitä yksityiskohtia, periaatteita ja lainalaisuuksia hyvän pelaajan svingiin kuuluu, on täysin eri asia, mitä ja miten sitä opetetaan käytännön opetuksessa ja valmennuksessa.
Käytännön valmennuksen ensisijaisena tehtävänä olisi opettaa käytännön taitoja ja hyvä svingi tai ainakin kohtuullisen oikea svingi, jotta oppilas voi pelata hyvin, nauttia ja pitää hauskaa.
Pelaajan ei useinkaan tarvitse tulla tietoiseksi kaikista pienistä asioista, muuttujista ja opettajan omista mieltymyksistä. Päinvastoin, liiallinen tieto voi pahimmillaan estää hyvän swingin oppimisen ja haitata pelaamista huomattavasti.
Käytännön valmennusta aloitettaessa on ensin hyvä lähteä siitä, että swing on pääosin eteenpäin kulkeva liike, jota tulisi opettaa liikkeenopetuksen ja myös yleisen urheiluvalmennuksen periaatteita ja menetelmiä käyttäen.
Toisin sanoen swingiä ei tulisi opettaa ensisijaisesti pilkkomalla se ensin pienempiin osiin, vaan keskittymällä pikemminkin suurempiin osakokonaisuuksiin ja kokonaissuorituksen hahmottamiseen.
Vasta kun suuremmat kohteet ja toiminnot ovat enemmän tai vähemmän hallinnassa, voidaan yksittäisiä pienempiä kohtia säätää tarpeen mukaan swingin tarkentamiseksi ja tehostamiseksi. (vrt. tyvestä latvaan - näe metsä puilta)
Liikkeitä opitaan ensisijaisesti jäljittelemällä, matkimalla ja tuntemalla. Opettajien on siis näytettävä usein ja kohtuullisen paljon, monista näyttösuunnista, selkeitä ja oikeita mallisuorituksia ja pyydettävä oppilaita keskittymään tarkasti näihin näyttöihin.
Opettajan tulee myös avustaa kädestä pitäen paljon, jotta tunne oikeasta liikkeestä tai liikkeen osasta välittyisi oppilaalle.
Opettajan ei siis pitäisi pyytää oppilaita miettimään "staattisen ja pysähtyneen” swingkuvaan liittyviä yksittäisiä yksityiskohtia, vaan keskeisimmät yksityiskohdat paljastuvat, tunnistetaan, hahmottuvat ja näkyvät liikkeessä jota oppilas matkii tai tuntee. (vrt. aivoissa sijaitsevat peilisolut)
Opettajan on puhuttava vähän, ja jos puhutaan, sen on oltava selkeää ja ymmärrettävää ja sen on tuettava erityisesti näytettävää, tai tehtävänä olevaa liikettä, ei niinkään liikkeen sisällä olevaa pientä yksityiskohtaa, tai mahdollista virhettä.
KITEYTYS: Koska bodyswing on liikeketju, sarja liikkeitä, jossa jokaisen osan on toimittava suunnilleen oikeassa järjestyksessä ja tavalla, bodyswingin oppiminen edellyttää askel askeleelta etenevää ja ohjelmoitua kehitysohjelmaa, jossa liikkeet opitaan tietyssä järjestyksessä ja edetään askel askeleelta kohti toimivaa kokonaisuutta.
Kyse ei siis ole yhden asian tai yksittäisten yksityiskohtien oppimisesta, säätämisestä tai korjaamisesta, kuten usein kuulee opetuksissa tehtävän.
(Tämä on sitten toinen kysymys ja uuden artikkelin aihe; Miksi Suomalaisessa aikuisten klubigolfareiden swing-opetuksessa ei tietääkseni käytetä tämäntyyppistä, ohjelmoitua ja järjestelmällistä kehitysohjelmaa, joka takaisi huomattavasti paremmat, kestävämmät ja pysyvämmät oppimistulokset)
Vaikeinta liikkeen opetusmenetelmissä on niiden "luotettavuus ja uskottavuus".
Pelaajien on vaikea ymmärtää, että liikkeen opetusmenetelmät, fyysisen kehityksen menetelmät ja urheiluvalmennuksen menetelmät ovat yhtäkkiä paljon "helpompia" kuin he ovat kuvitelleet tai niin erilaisia kuin mitä heille on aiemmin opetettu.
On vaikea uskoa, että "näennäisesti" yksinkertaisella menetelmällä voidaan opettaa vaikeaksi kuvattua ja äärimmäisen tarkkaa suoritusta.
JOHTOPÄÄTÖS: Oppimisprosessin onnistuminen riippuu opettajan pedagogisista tiedoista ja taidoista, valmennuksen perusperiaatteiden osaamisesta, sekä hänen kyvystään antaa käytännönläheistä opetusta, esimerkillisiä, selkeitä ja ymmärrettäviä demonstraatioita, osata rakentaa ohjelmoitu swingin kehitysohjelma ja hallita yleistä opettamisen didaktiikkaa, opetusoppia. Swingin analysointi- ja tekniikan teorian esitelmöinnin osaaminen ovat vähemmän tärkeitä.
Loppuun: Ymmärrän hyvin, että nykypäivänä on tarjolla analysaattoreita, huipputarkkoja tutkia ja mitä tahansa muita laitteita, joita markkinoidaan oppimisen apuvälineinä ja mahdollistajana ja että ne ovat jopa oppimisen kannalta välttämättömiä. Kun jopa maailman huippupelaajat näyttävät käyttävän Trackmannia jokaisella harjoituskerralla (vrt. kaupallinen yhteistyö - komissio), ei ole ihme, että ikivanhat oppimismenetelmät ja oppilaan oman oppimiskyvyn lisäämiseen liittyvät asiat unohtuvat ja jäävät jalkoihin. On hyvä muistaa, että vaikka kehitys kehittyy, on ihminen liikkeen oppimisen kannalta aika lailla sama kuin se on ollut tuhansia vuosia sitten.
Yksityiskohtaisempaa tietoa harjoittelusta , oppimisesta, opettamisesta ja valmentamisesta- ja myös Suomalaisen golfvalmennuksen nykytilasta julkaistaan tulevassa uudessa kirjassani.
Terveisin,
Turkka Stenlund, PGA Pro, LO, PO, GVT
Turkka Stenlund on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin (PGA) ammattivalmentajana yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.
Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä Golfliiton aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion ja Kuortaneen urheiluopistoissa.
Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana.
Lisää tietoa ja tarkempi CV valmentajasta
Tutustu myös harjoitevideoihin
ja muihin blogeihin
Katso tulevat Bodyswingkurssit