”On se nyt kumma juttu, etten saa vartaloa kiertymään”?

Oikeasta swing- tekniikasta ja omasta suorituksestaan tietoiset pelaajat ymmärtävät, kuinka tärkeää, mutta samalla miten haastavaa on saada vartalo kääntymään – tai kuten me valmentajat sanomme, kiertymään tai avautumaan – riittävästi ja oikealla tavalla ennen kuin maila osuu palloon. 

Tiedämme, että tällainen liike mahdollistaa swingin kulkemisen hyvällä ja luonnollisella liikeradalla, mikä puolestaan auttaa mailaa osumaan tarkemmin ja vauhdikkaammin  palloon, joka taas mahdollistaa toistettavampia, suorempia ja pidempiä lyöntejä.   

Kysymys on siis periaatteessa yksinkertaisesta ideasta ja toiminnasta, ennen osumaa tapahtuvasta vartalon kiertoliikkeestä, mutta miksi se tuntuu niin vaikealta toteuttaa käytännössä?

Olen useasti keskustellut oppilaideni kanssa siitä, miksi vartalon kiertäminen tai kääntäminen tietyllä liikeradalla ja ajoituksella onnistuu kohtuullisen helposti ilman mailaa ja palloa, ainakin useimmilla pelaajilla. Kun sitten otetaan maila käteen ja pallo jalkojen väliin, vartalon kiertäminen muuttuu yllättävän vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. 

Tälle turhauttavalle ja ärsyttävälle ilmiölle haetaan usein monia syitä. Ne voivat vaihdella saadusta alkuopetuksesta, liian leveästä ja suoraan linjatusta alkuasennosta, väärästä pallon paikasta, nopeista käsistä, huonosta liikkuvuudesta, korkeasta iästä aina epäoikeudenmukaiseen yhteiskuntaan asti. Kuitenkin, kuten alussa mainitsin, jos pystyt kiertämään vartaloasi edes kohtuullisen oikein ilman mailaa ja palloa, syyt vartalon toimimattomuuteen varsinaisessa golfswingissä saattavat olla aivan muualla.

Muistan erittäin hyvin vielä oman golf-urani alkuvaiheet ja ne lukemattomat Green Card -kurssit, joita olen aikoinani pitänyt. Kun oppilaalle annettiin maila käteen ja hän yritti osua siihen pieneen palloon, saada sen lentämään ylös ja tarvittavan pitkälle, hänelle ei varmaankaan ensimmäisenä  tullut mieleen kaikki ne tunneilla kerrotut monet teoria-asiat ja näytetyt ohjeet, kuten esimerkiksi, pidä käsivarret suorana tiiviisti vartalossa kiinni ja kierrä vartaloa kohti lyöntisuuntaa, luottaen siihen, että kyllä se maila siltä vartalonkierron takaa tulee ihan itsekseen, ja osumakin  tulee ihan itsestään. 

Palloa yritettiin lyödä, joskus melko raivokkaastikin, lähes pelkillä käsillä ja ranteilla. Ja jos lyönnit epäonnistuivat, tuli esimerkiksi toppereita, oppilaat yrittivät saada palloa ilmaan ylöspäin koukistuvilla  kyynärvarsilla ja ranteilla. Siinä tohinassa taisi mennä  kroppakin aikalailla taaksepäin. 

Eli, vaikka joitain hyviä ja oikeita ohjeita olisikin saatu, ja jonkinlainen mielikuva ja tietous suorista osumakäsistä ja ennen osumaa tapahtuvasta vartalonkierrosta olisi ollut, kyllä se palloon osuminen, - ja sen ylöslentoon saaminen oli ehdottomasti tärkeintä. Ei siinä ensisijaisesti ohjeita kuunneltu ja ajateltu, tai mielikuviin keskitytty, varsinkaan jos niitä toppereita ja huonoja osumia tuli monta peräkkäin. 

Osumisen varmistelu, pelko huonoista osumista, toppereista tai duffeista vaikuttaa voimakkaasti useimpien pelaajien toimintaan. Tämä on toki täysin inhimillistä; kuka nyt haluaisi osua huonosti palloon. Valitettavasti tämä huonon osuman ”pelko”, tai menneisyydessä tapahtuneiden epäonnistumisten aiheuttamat ”traumat” ohjaavat meitä tekemään sellaisia asioita, joiden uskomme kaiken ”maalaisjärjen” mukaan parantavan osumisen varmuutta ja tarkkuutta  ja helpottavan pallon nostamista ilmaan ja saada sen lentämään suoraan. Usein nämä toiminnat ovatkin juuri niitä oikean tekniikan vastaisia,  ”virheellisiä ”  toimintoja. 

Kun tiedustelen aloittelijoilta, tai vähän aikaa pelanneilta, he  eivät useinkaan pidä ennen osumaa tapahtuvaa vartalon kiertoa, painonsiirtoa, rentoja sormia, mailan vapauttamista, palloon alaspäin pelaamista, tai rohkeaa loppuasentoon kiertymistä ensisijaisesti osumien parantamiseen liittyvinä tekijöinä. Sen sijaan monet kokevat nämä toiminnot enemmänkin osumista, varmuutta ja suoruutta haittaavina toimintoina.

Tässä ”varmuuden varmistelussa” on siis paradoksaalista se, että vaikka olemme pyrkineet tarkempiin osumiin, sekä suorempiin ja pidempiin lyönteihin, olemme samalla omaksuneet ja harjoitelleet toimintoja, jotka eivät useinkaan vastaa niitä keskeisiä yksityiskohtia, periaatteita ja lainalaisuuksia, jotka liittyvät hyvään ja oikeaan swing- tekniikkaan. 

Keskustelemme usein valmennuksessa olevien kokeneiden pelaajien kanssa siitä, kuinka haastavaa on saada oma osaaminen esiin pelikentällä. Lyöntien vaihtelu on suurta, ja niiden kontrollointi ja  hallinta tuntuu vaikealta. Tuntuu siltä, että pelaamisen ja harjoittelun ”maailmat” eivät  kohtaa toisiaan millään tavalla.   Pelitilanteissa saatamme helposti palata alkuvaiheiden varmistelutottumuksiin: keskittyen siihen, ettei vaan osuisi huonosti, saisi pallon lentämään ylös, suoraan ja pitkälle ja niin edelleen. Tällöin tempo lyhenee, rytmi nopeutuu, sormet puristuvat, kädet nopeutuvat-  ja keho  "jäätyy", ja tuloksena on väistämättä käsilyönti. 

Golfharrastuksen alkuvaiheessa koetut "osumisen traumat" ovat yllättävän vaikeita unohtaa. Monilla kehittyy kaksi täysin erilaista lyöntitapaa: on rento ja oikealla tekniikalla toimiva harjoituslyönti, joka toimii erinomaisesti rangella, ja sitten on varmistelun sekä  paineiden ja pelkojen myötä muokkautunut pelilyönti, joka poikkeaa merkittävästi harjoituksissa toimivasta swingistä.

Voimmeko tästä oppia jotain? Vai onko niin, että jokaisen on ensin käytävä läpi käsilyönnin ja osumisen varmistamisen sekä vaativa vanhojen virheiden ”poisoppimisen” prosessi, ennen kuin voidaan siirtyä oikeiden ja kestävämpien toimintojen opetteluun? 

Oikean tekniikan oppimisprosessia voidaan kuitenkin edistää monin tavoin, mikä voi lyhentää sitä aikaa, jolloin pelaaja tekee virheellisiä toimintoja osumisen varmistelun aikana. Esimerkiksi helpottamalla osuman saamista pelaamalla palloa lyhyellä raudalla, kuten PW:llä tai R9:llä, avatusta alkuasennosta, pallo etujalalla,- ja lyhyellä taakseviennillä tiin päältä, voidaan saavuttaa uskallusta ja rohkeutta hakea osumaa vartalonkierron kautta. (tätä tehtiin jo 90-luvun alussa Vierumäellä, ja tulokset olivat aika hyvät)

Jos halut perehtyä oikein kunnolla bodyswingin periaatteeseen-vartalonkiertoon, ja sen kautta mailan välittyvään voimantuottoon, katso alla oleva video:

Katso valmennustarjonta

Terveisin,

Turkka Stenlund

PGA Pro, LO, GVT

Turkka Stenlund on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin (PGA Pro) ammattivalmentajana yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.

Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä Golfliiton aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana ja golfkoulujen perustajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion, Kisakeskuksen ja Kuortaneen urheiluopistoissa.

Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana.

Lisää tietoa ja tarkempi CV valmentajasta

Tutustu myös harjoitevideoihin