top of page
  • proturkka

Tarvitaanko Green Card koulutukseen uudistusta?

Päivitetty: 25. tammik.


Golfin Green Cardin rantautumisesta Suomeen on kulunut noin 35 vuotta. Olin itse tuolloin aktiivisesti mukana tässä murroksessa aloittaessani Vierumäen Urheiluopistolla golfvalmentajana. Myönnän, että alkuvaiheessa hieman hämmästelimme tarkkoja ohjeistuksia ja osin aika tiukkojakin vaatimuksia.


Green Card suoritus oli monelle golfista innostuneelle melkoinen kauhistus. Peliluvan saadakseen piti osallistua sääntö- ja etikettikokeisiin. Lisäksi oli lyöntikokeet, joissa 10 pallosta vähintään 6 piti osua valittuun sektoriin ja pallon piti lentää vaadittu matka. Chipeissä piti osua maalialueelle ja puteissa reikään tietyllä prosentilla. Bunkkeristakin piti päästä ylös. Ja lopuksi oli vielä pelikoe, joka aiheutti useimmille melkoista jännitystä ja tuskaa. Muistan yhden oppilaan, joka kävi 6 kertaa pelikokeessa ennen kuin läpäisi sen. Oli aivan normaalia, että 10 osallistujan ryhmästä vain 3–4 läpäisi tämän kokeen.


Green Cardin perusajatus on hyvä!


Green Card koulutukseen oli sisäänrakennettu monia hyviä tavoitteita ja tarkoitusperiä. Oli tutustuttava lajin pitkään historiaan, pelaamista yhdenmukaistaviin ja sujuvoittaviin sääntöihin, lajin perusarvoihin ja etikettiin sekä turvallisuuteen liittyviin toimintatapoihin. Ja mikä tärkeintä, osallistujat saivat teoreettista tietoa ja käytännön oppia lajiin liittyvistä tekniikoista, erityisesti oikeasta golfin swingtekniikasta ja sen oppimiseen liittyvistä harjoitteista. Pyrkimys oli auttaa harrastajaa pääsemään oikealle polulle heti alussa, selkeästi ja turvallisesti.


Koulutuksen tarkoituksena oli myös yhdenmukaistaa ja ammattimaistaa itse opetusta. Opetukselliset tavoitteet olivat erityisen hyviä. Koulutuksen ohjeistuksessa luki seuraavaa: ”Tavoitteena antaa oppilaalle sellaiset tiedot ja taidot, että hän kykenee selviytymään omatoimisesti pelissä. Antaa valmiudet omatoimiseen, itsenäiseen ja kehittävään harjoitteluun.”




Tärkein fokus hukkui Green Card -vaatimuksissa


Hyvissäkin tarkoituksissa joskus epäonnistutaan. Oli virhe asettaa tekniikan opetuksen rinnalle pisteytetyt lyönti- ja pelikokeet. Se vei fokuksen itse tekniikkaan, liikkeeseen keskittymisestä ja sen oppimisesta. Usein myös opettamisenkin tavoitteet menivät monella hieman väärään suuntaan- tuloksien hakemiseen, tekniikan kustannuksella.

Toki joillekin osallistujille, etenkin mailapeleihin ja liikuntaan yleensäkin tottuneille, tällaiset koulutukset ja kokeet olivat ihan lasten leikkiä. Toisille ne olivat taas kauhistuttavia itsensä nolaamisen paikkoja, mikä vaikutti golfin harrastamisen lopettamiseen ennen kuin se oli edes kunnolla alkanut. Oli siis aivan selvää, että ennen pitkää näitä kokeita tultaisiin höllentämään, jotta kynnys aloittaa golf ei olisi niin korkea. Näin kävikin, eli onneksi näistä ”kauhun” ja kokeiden päivistä on viimein päästy eroon.

On siis hyvä, että pisteytykset ja kokeet ovat poistuneet Green Cardin saamisen vaatimuksista. Nyt me kaikki voimmekin keskittyä siihen tärkeimpään ja oleellisempaan eli laadukkaaseen oppimiseen ja opettamiseen, ilman paineita nostattavia kokeita. Vai, onko sittenkään näin?

Green Card ei innostakaan golfiin?

Onko tilanne sitten nykypäivänä auvoista? Saako oppilas sellaista koulutusta ja opetusta, joka hänelle kaiken järjen mukaan pitäisi kuulua? Minusta – ja aika monen muunkin mielestä – ei saa. Nyt on tullut paljon Green Card kursseja, jotka ovat enemmänkin tutustu golfiin -promoamista, tai muita pikakursseja, jopa nettikursseja.


Näillä kursseilla oppilas tuskin ehtii saamaan selkeitä mielikuvia oikeiden tekniikoiden, erityisesti swingliikkeen periaatteesta ja siihen liittyvistä perusteista, harjoitteista puhumattakaan. Hienoa on, että näin voidaan saada innostusta golfiin, mutta ilman riittävää swingin osaamista ei kentällä pärjää.


Viime vuosien tilastot kertovat karua kieltä. Läheskään kaikki Green Cardin saaneet eivät suinkaan liity golfseuran jäseniksi ja aloita pelaamista, kuten voisi äkkiseltään kuvitella. Alle puolet kortin suorittaneista liittyy seuraan ja jatkaa harrastusta vuoden jälkeen.


Voisiko tästä tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että Green Card -koulutus ei antanutkaan niitä valmiuksia, joita olisi pelissä tarvinnut? Golf koettiin liian vaikeana ja teoreettisena, jossa esitetyt asiat eivät voineet mitenkään avautua vasta-alkajalle.





Oliko koulutus keskittynyt liikaa kilpapelaajien nippelitietoon, perusteisiin ja lainalaisuuksiin, tulokulmien asteisiin ja painojautumien prosentteihin, eikä itse swingliikkeen periaatteen oppimiseen, swingiin liittyvien mielikuvien antamiseen ja oppimista edistävien harjoitteiden opetteluun?


Harrastaja ei saanut niitä työkaluja, jotka olisivat auttaneet ja motivoineet häntä itsenäiseen harjoitteluun ja pelaamiseen, saatikka jatkokoulutukseen? Vai oliko lyhyeen kurssiaikatauluun ympätty ihan liikaa tavaraa oppilaan sulateltavaksi, ja oppilas koki jääneensä ihan yksin oman onnensa ja aktiivisuutensa varaan?


Ovatko Golfin aloittelijat nykyään liian raakileita?


On hyvä muistaa, että Green Card -koulutuksessa pitäisi olla kyse harrastajan parhaaksi annettavasta ohjauksesta, joka pitkässä juoksussa vaikuttaa kaikkien harrastajien viihtyvyyteen, pelin sujuvuuteen ja yleiseen arvostukseen.

On hyvä todeta se tosiseikka, että monelle Green Card -kurssi on usein ainoa golfkurssi, minkä harrastaja eläessään käy. Siitäkin huolimatta, että jatkokoulutusta ja yksityisvalmennusta on saatavilla paljon.


Viime vuosina on kritiikin määrä kasvanut huomattavasti uusia pelaajia kohtaan, varsinkin pitempään pelanneiden puolelta. Osa pelaajista ei osaa käyttäytyä ja ei tiedä sääntöjä. Pelaaminen on hidasta, ei osata lyödä tai pelaaminen ylipäänsä takkuaa. Moni ihmettelee, miksei näitä asioita opeteta jo peruskursseilla? Tai opeteta niin, että ne jäävät kirkkaana mieleen?


Swingtekniikan tärkeys nousee esille!


Kun kuuntelen jo pitempään pelanneiden kommentteja Green Card -kurssien kokemuksista, esille tulee aina ja ensimmäisenä swingtekniikan osaamisen tärkeys – tai pikemminkin sen käytännön opettamisen vähäisyys ja suoranainen välinpitämättömyys asian tärkeydestä. Jokaisen kommentoijan mielestä ilman kohtuullista swingin osaamista ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä mennä kentälle.


Kokeneet pelaajat ovat myös sitä mieltä, että jos kerran kurssien pitää olla lyhyitä ja samalla halpoja, niin käytettäisiin se aika kokonaan oikean swingtekniikan ymmärtämiseen ja oppimiseen. Lähipelin ja putin kyllä oppii itsekin ihan riittävän hyvin. Säännöt ja etiketit voi opetella kokeneen pelaajan johdolla, plus kirjoista ja netistä.


Tehokkaammat golfin alkeiskurssit?


Golf sopii hyvin monelle, iästä tai kunnosta riippumatta, se on selvä. Golf on kuitenkin melko haastava peli, koska se vaatii pelaajalta kohtuulliset tiedot ja taidot, jotta pelaaminen sujuisi turvallisesti - tiettyjä toimintatapoja, aikatauluja ja sääntöjä noudattaen. Ja tämä onnistuu vain, jos omaa riittävät tiedot ja swingtaidot.


Ikävä kyllä emme elä golfin ihannemaailmassa, jossa Green Card -kursseilta putkahtaa valmiita pelaajia. Siihen tavoitteeseen lienee mahdotonta päästä, eikä tietenkään ole tarpeellistakaan. Mutta - ihan esimerkkinä - Saksassa on ollut pitkään kolmiosainen peruskoulutus aloittelijoille, missä ensimmäisellä jaksolla tutustuttiin golfiin ja toisella jaksolla opeteltiin asioita ja vasta kolmannella jaksolla suoriteltiin Green Card.





Jos haluamme saada lyhyessä ajassa ja kohtuullisella hinnalla pelaamiseen nopeasti kykeneviä harrastajia, pitäisi Green Card -koulutusta järkeistää ja painottaa erityisesti niitä asioita, joista pelaajalle olisi eniten hyötyä, ja myös kiinnostusta ja motivaatiota itsekin omatoimisesti harjoitella - niin lyhyellä aikataululla kuin myös jatkokehittymistä ajatellen. Kyllä aloittelijakin on fiksu ihminen. Kyllä hän ymmärtää, että jos ei ole saanut oikeita oppeja ja hyviä lähtökohtia golfin pelaamiseen, ei jatkossa välttämättä hyvää seuraa.


Miten Green Card -kursseja voisi sitten muokata? Pienemmät ryhmäkoot ja lähtötasoon perustuvat ryhmien eriyttämiset? Enemmän ammattitaitoista, laadukkaaseen ja toimivaan liikkeen- ja liikunnan opetuksen- urheiluvalmennuksen opetusmetodeihin perustuvaa käytännön swingopetusta? Ajankäytön painotukset ja panostukset oikeisiin ja vaikuttaviin toimiin?




Turkka Stenlund on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin ammattivalmentajana (PGA) yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.


Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä Golfliiton aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion ja Kuortaneen urheiluopistoissa.


Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana. Lisää tietoa ja tarkempi CV






448 katselukertaa0 kommenttia

Comments


bottom of page