Hyvän swingin ”salaisuus”

Päivitetty: maalis 14

Ihan alkuun voi todeta: ”Meillä jokaisella on swing kehossamme. Se pitää vaan ottaa käyttöön!”


Olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan, miten paljon erilaista keskustelua käydään swingtekniikasta. Kannanotot ovat hyvinkin erilaisia ja väittelyt paisuvat välillä kovinkin kiivaiksi. Kun itse opiskelin golfvalmentajaksi, perustimme swinganalyysimme yleisesti hyväksytyn swingteorian pohjalle. Tähän liittyi tietyt kriittiset pisteet, joita vertasimme valmennuksessamme olleiden pelaajien tekemisiin. Meille kerrottiin myös se tosiasia, että myös huippupelaajilla - maailman parhailla - oli eroavuuksia swingeissään. Huomattaviakin eroja. Kuitenkin tietyt swingin vaiheet, esimerkiksi vähän ennen osumaa ja vähän jälkeen osuman, olivat kutakuinkin samanlaisia suurella osalla huipuista. Tietyt fyysiset, biomekaaniset sekä osuman ja mailan toimintaan liittyvät lainalaisuudet pitäisi täyttää, jotta suoritus olisi optimaalinen eli tehokas, tarkka ja kohtuuvakiossa pysyvä. Tämä siis lyhyenä kiteytyksenä. Nykyään digitaalisten laitteiden, huipputarkkojen tutkien, analysaattoreiden ja erittäin tarkkojen videoiden avulla pääsemme lähes solutasolle vertaamaan omia tekemisiämme huippujen analyyseihin. Painojakatumat, prosentit, selkärangan kulmat, asteet, kyynärkulmien aukeamisvaiheet, kulmakiihtyvyydet, osumapaineet, tulokulmat, asteet jne. Kyllä on jännää! ”Tigerilla on sama arvo tuossa kohtaa kuin mullakin” tai ”Minun häntäluuni on eri kulmassa kuin Rorylla, tuota täytyy muuttaa. Ei kun treenaamaan!” Vaarana on, että lähdemme etsimään hyvän lyönnin salaisuutta liiankin pienistä yksityiskohdista. Opettelemme, vertaamme ja tutkimme asioita, jotka eivät olekaan niin merkityksellisiä - eivätkä edes mahdollisia toteuttaa. Ei nähdä metsää puilta. Ymmärrän ja hyväksyn kyllä, että ”tieteellisellä valmennuksella” on roolinsa pelaajan kehityskulussa. Sen avulla voimme konkreettisemmin mitata ja todistaa kehitystä sekä kohdentaa harjoittelua nopeammin ja tarkoituksenmukaisemmin. Se voi luoda motivaatiota, mielenkiintoa ja intoa harjoitteluun. Mutta se voi myös ahdistaa ja hämärtää sitä tosiseikkaa, että golfswing on kuitenkin kohtalaisen yksinkertainen tapahtumasarja. Me pelaajat vain osaamme kehittää siitä niin kovin vaikeaa.


Vanhemmat pelaajat muistanevat, ketä pelaajaa pidetään yleisesti golftekniikan isänä? Hän on Ben Hogan, jonka swingistä on muodostettu pitkälti koko swingteorian pohja: 11 kriittistä pistettä, 5 pallon lentolakia ja 3 ennen swingiä tehtyä asetelmaa. Nämä tehtiin ilman videoita ja analysaattoreita. Aika hyvin, eikös? Tiedetään, että kyseinen herra oli kova harjoittelija ja hän ei suinkaan ollut pelaajana maailman kuuluisimpia. Samoihin aikoihin pelannut Sam Snead oli hieman menestyneempi kilpapelaajana. Nyt tulee se ”SALAISUUS” Luulenpa, että Ben siinä harjoitellessaan huomasi tiettyjen asioiden toimivuuden. Huomasi, että jos ensin kiertää selän "maaliin" päin vasen käsivarsi suorana ja sormet löysänä. Sitten vaan päästää vartaloa menemään kohti "maalia" mailan tulessa perässä. Ja, kun pääkin on vähän kallellaan oikealle osumahetkellä, pallo lähtee niin pirun helposti – ja vielä suoraan ja pitkälle! Oivalsi, kuinka vartalosta itsestään voi purkautua energiaa. Vartalosta muodostetaan ikään kuin jousi, viritetty kuminauha, joka sitten päästetään vapaaksi. Kehosta purkautuu nopeutta, joka välittyy kyynärkulman auetessa suoriksi vapautettujen käsivarsien kautta mailaan. Elastista energiaa, voimaa ja nopeutta, jota ei oikeastaan tajua voimakkaana. Ja PAM! Lyönti lähtee kuin itsestään! Luonto, keskipaikoisvoima hoitaa mailan päästön osumaan. Sormien ollessa todella hellät, lähes irti gripistä. Kehon viritys ja vapautus siis oikeassa järjestyksessä Pelkkää biomekaniikkaa ja vapautettuja mailoja! Vartalolla avulla tehty swing eli Bodyswing. Että sellainen salaisuus!


Bodyswingin suurimpia oivalluksia on siis tuntea, miten kädet seuraavat vartaloa eikä päinvastoin. Miten vartalon kiertoliike välittyy mailaan ja miten vartalonkierron nopeus saa mailan liikkeelle, heilahtamaan nopeammin. Lisäksi saa ymmärryksen ja tuntemuksen siitä, ettei käsillä ja hartioilla tarvitsekaan laittaa lisävauhtia, vaan pelkkä vartalonkierto ja ranne- kyynärkulmien vapautuminen pitkälti riittää. Kierto tuottaa keskipakovoimaa, joka välittyy käsivarsien kautta mailanpäähän. Kun vartalo kiertyy akselillaan esim. 40 mp, varren päässä olevaan mailanpäähän tulee noin 90 mph. Tästä on siis kysymys isossa kuvassa.

Opitaanko tämä perusperiaate pilkkomalla suoritus 50 osaan? Tai harjoittamalla jotain osatekijää, grippiä, vasemman käden rannetta, kyynärpäätä? Puhumalla jotain ”solutasolla” olevaa mystistä aerofysiikkaa? Ei! Ei ainakaan minun kokemusteni perusteella. Yksityiskohtien harjoitteleminen ja niihin keskittyminen on kyllä tärkeää virheiden poisharjoittelussa ja joidenkin toimintojen tehostamisessa ja kehittelyvaiheissa. Mutta, jos niihin keskitytään liiaksi tai liian pitkään, pelaaja voi ajautua tilaan, jossa suorituksesta tulee liian ”mietittyä” ja jännittynyttä, jolloin perusperiaate, vartalonkierto ja siihen vapautetut käsivarret ja maila jäävät kokonaan toteutumatta. Tähän liialliseen mietintätilaan ja jatkuvaan suorituksen säätelyyn ihminen ikävä kyllä myös tottuu. Tämä sitten taas näkyy ikävästi pelitilanteissa pelikentällä. Eli. Keskitytään siis selkeämmin luonnolliseen, rentoon ja kokonaisvaltaiseen Bodyswingiin. Kuten jo Ben aikoinaan.

PS. Heittäjät ja hyppääjät tietävät tämän ”esijännitys ja vapautus”-purkaussysteemin hyvin.


PGA Pro Turkka Stenlund

Tutustu tarkemmin Bodyswingtekniikkaan:

https://www.bodyswing.fi/post/bodyswingin-ja-käsiswingin-erot

https://www.bodyswing.fi/post/bodyswingtekniikka-ja-sen-hyödyt

https://www.bodyswing.fi/post/eroon-turhista-käsivirheistä

Lue lisää Opi bodyswing-kirjasta, www.bodyswing.fi ja tutustu myös muihin blogeihin.


1,886 katselukertaa0 kommenttia