Miksi lyön käsillä? - katso mikä on yleisin syy

Kuulen usein valmennukseeni tulevien pelaajien kertovan, että heille on kyllä aiemmin käytännön opetuksen yhteydessä opetettu tai ainakin käyty läpi huomattava määrä eri yksityiskohtia jotka liittyvät swing-tekniikkaan. Pelaajille on myös näytetty videoilta monien hyvien pelaajien swingejä ja omia swingejä on verrattu niihin. Kaikista neuvoista huolimatta, oikeaa tai edes kohtalaisen oikeaa swingiä ei ole onnistuttu oppimaan. Sen sijaan swing on ajautunut käsillä lyömiseksi ja se vaikuttanut aivan liian mietityltä, kontrolloidulta ja jännittyneeltä. 

On tietenkin mahdollista, että näiden opettajien keskeisenä tavoitteena on ollut se, että oppilas oppii tulevaisuudessa omatoimisesti hyvän swingin. Tämä toki edellyttää, että hän ensin muistaa ja ymmärtää teoriassa, mitkä yksityiskohdat liittyvät swingiin ja miten niiden tulisi toimia swingin eri vaiheissa. Opetus on siis perustunut eräänlaiseen "pelaajaa valmistavaan opetukseen", jossa on kuviteltu, että oppilas innostuu ja jaksaa harjoitella ahkerasti rangella, kykenee videoimaan ja analysoimaan omaa lyöntiään riittävän usein, ja osaa verrata sitä hyvien pelaajien swingeihin tai teoreettiseen malliin. 

Hieno visio, mutta valitettavasti vain paperilla. On hyvä huomioida, että todellisuudessa vain hyvin harva pelaajaa muistaa tai ymmärtää niitä pieniä yksityiskohtia, tunnistaa niitä omassa tekemisessään ja kykenee siirtämään oikean mielikuvan omaan toimintaan. Lisäksi videoiminen ja oman swingin analysointi eivät välttämättä ole kaikille tuttuja asioita, eikä vertailu teoreettiseen swing-tekniikkaan ole ollenkaan helppoa. Uskoisin, että useimpien pelaajien tavoitteena on oppia käytännön valmennuksessa teknisesti hyvä ja toimiva swing, eikä niinkään saada tutkimustietoa siitä, mitä kaikkea swing-tekniikka pitää sisällään, mitä asioita ei saa tehdä, tai mikä hyvä swing on teoriassa. 

Kun pelaaja alkaa opettelemaan swing- tekniikkaa käytännössä, pallon kanssa, on hänen ensisijainen tavoitteensa osua palloon ja saada se lentämään ylöspäin. Ei hän pysty 1.5 sekunnin aikana (swingin kesto) ajattelemaan samalla aikaa jotain pientä teknistä yksityiskohtaa, tai kohtia, ja jos hän yrittää ajatella tai kontrolloida jotain yksittäistä yksityiskohtaa niin sormet puristuvat ja koko keho jäykistyy, ja varmasti silloin swing-liike ja tietoisuus koko swingin perusideasta ei kehity toivottuun suuntaan.  

Pelaajalle on täysin turha kertoa mitään sellaista mitä hän joutuu kovasti mietiskelemään. Kaikki miettiminen on käytännön tilanteissa pahasta.  Jos halutaan lisätä ”swingsivistystä”, teorian tietämystä, vertailla omaa tekemistä johonkin hyvään malliin, tai spekuloida eri variaatioilla niin se on hyvä tehdä aivan jossain muualla kuin käytännön oppimistapahtumassa. 

Jos opetus keskittyy liiaksi käsiin, pelaajasta tulee käsilyöjä!

Olen valmentanut lukemattomia pelaajia, joita on ohjeistettu aivan liikaa. Ohjeet ovat liittyneet pääasiassa käsivarsien toimintaan, ranteisiin, grippiin sekä käsivarsien, kyynärpään ja ranteiden asentoihin taakseviennissä. Tuloksena on ollut kovasti mietitty, jännittynyt ja kontrolloitu käsilyönti, eikä monien toivoma rento, vakaa, tehokas ja tarkka Bodyswing. 

”Pidä vasen ranne ja käsivarsi suorana taakseviennissä” 

Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sen miettiminen ja kontrollointi  voi estää huomattavasti tärkeämmän  toiminnan toteutumisen:  Hyvässä rytmissä ja oikeaan suuntaan tapahtuvan kehonliikkeen oppimisen.

Näitä  kehon liikkeiden, liikesarjan ja rytmin oppimista haittaavia tai estäviä  ”mietintä-tai kontrollipisteitä” löytyy useita: Grippi, käsien ja ranteiden asento taakseviennissä,  käden ja ranteen suoruus osumassa, vasen käsi johtaa,  saata maila käsillä kohteeseen, pää ei saa liikkua jne…

Ehkä on myös hyvä kertoa miksi niitä niitä  käsivarsia, ranteita ja ranne- kyynärkulman toimintoja EI juurikaan tarvitse erikseen opettaa, tai korjata. Ne menevät yleensä oikein ihan itsekseen, jos vartalontoiminta menee edes kutakuinkin oikein. Siitä pitää huolen RENTOUS ja keskipakovoima.  

Tähän kohtaan tarina käytännön opetustilanteesta: Jo kohtalaisen kokenut, monilla eri opettajilla käynyt ja varsin liikunnallinen pelaaja tuli luokseni oppimaan bodyswingiä. Hän koki, että swing on vaivalloinen ja siihen tulee helposti tiettyä pakottamista sekä liiallista miettimistä ja kontrollointia. Hän ei myöskään tunnistanut mitä swingissä oikeasti tapahtuu ja mihin eri kohtiin mahdollisesti pitäisi keskittyä. Lyönteihin tuli myös paljon hajontaa ja huonoja osumia. 

Aivan aluksi näytin hänelle Bodyswingin perusliikkeen ja idean, jossa vauhtia mailalle annetaan vartalolla. Näyttöni oli rento, eikä kovin vauhdikas, jolloin oppilas sai varsin hyvän mielikuvan suorituksesta, jota hän lähtisi jäljittelemään. Matkiminen sujui varsin hyvin, pallon osuttiin ja se lensi kohtalaisen pitkälle ja suoraan. Lisäsin opetukseen sanallisia metaforia; näe osuma, vapauta maila vartalonkiertoon ja swingaa vartalolla mailaa eteenpäin, jolloin pelaajan keho alkoi toimimaan niin, että swingiin tuli jo painonsiirto.  Loppuun lisäsin vielä rytmiin liittyvän sanaparin; ” paketti —ja—paketti”. Tässä vaiheessa swing näytti jo varsin hyvältä. Päätimme kuitenkin ottaa swingin videolle, jotta oppilas näkisi miten meni, ja minä voisin poimia siitä pari- kolme, lähinnä tehoon, pituuteen ja ajoitukseen liittyvää yksityiskohtaa. 

Kun katsoimme videon, huomasimme, että swing oli jo tekniikan kannalta varsin hyvällä tasolla. Pelaaja pystyi lyömään rytmisesti oikein, suoraan, toistettavasti ja riittävän pitkälle. Toki vartalonkiertoa ja lantion liikettä olisi voinut olla hieman enemmän ennen osumaa, ja lantiotuki liukui osumassa aavistuksen alta pois, mikä vaikutti kehon kiertoon. Tämä myös hieman heikensi vartalosta välittyvää voimantuottoa. Myös painosiirron määrää olisi voinut olla aavistuksen enemmän.

Yhtä kaikki, en puhunut tai esitelmöinyt  hänelle mitään tekniikan yksityiskohdista; alkuasennosta, pallon paikasta, gripistä, suorista käsivarsista, ranteista, ranne-kyynärkulman toiminnasta, vartalonkierron määrään liittyvistä asteluvuista, painonsiirron määristä ja mailan tulokulmista osumassa jne, enkä kauheasti mistään muustakaan ENNEN  videointia, ja siitä huolimatta päästiin erinomaisen hyvin toimivaan bodyswingiin, jota tekniikkaa muuten hyvin harva klubipelaaja oikeasti osaa.  Koko oppimisprosessi perustui pelkästään mallisuoritusten jäljittelyyn, matkimiseen, muutaman sanallisen metaforan ymmärtämiseen, kahteen keskivartalon käsin avustukseen, sallivaan ilmapiiriin, rentouteen ja opettajan suorituksiin eläytymiseen.  

Voitte varmasti kuvitella, miten olisi Bodyswingin oppimisessa käynyt jos olisin ensimmäisenä käynyt läpi teoriaa, monia yksityiskohtia ja pelaajan swingissä olevia ”virheitä” ja puutteita, tai verrannut hänen lyöntiään Roryn swingiin. Pelaaja olisi tämän jälkeen ollut tumake punaisena hehkuva ”kanki kaikkonen” joka olisi  yrittänyt vain hampaat irvessä osua siihen palloon. Tuntematta ja ymmärtämättä ollenkaan mitä kaikkea  pitikään  tehdä ja miten se keho, kädet ja maila oikeasti menivät. 

Kiteytyksenä voi todeta, että käytännön opetuksessa on täysin turhaa, ja usein  erittäin vahingollista opettaa oppilasta miettimään teoriaa tai läpikäydä tekniikkaan liittyvä pieniä yksityiskohtia, tai esittää hänelle puutteita tai mitä hän tekee väärin, vaan viedä oppilas jäljittelyn kautta mahdollisimman pitkälle, ja jos se ei onnistu, niin sitten videoidaan, ja otetaan käyttöön kädestä pitäen avustaminen, jolloin oppilasta viedään oikeisiin asentoihin, liikeratoihin ja liikkeisiin käsin avustamalla.  

Vielä loppuun Tigerin isän, Earlin ehkä tärkein oppi pojalleen: Keep it simple stupid.