Jokainen pelaaja varmasti tunnistaa sen ”ihanan” tunteen, kun seisot ensimmäisellä tiiauspaikalla ja monet pelaajat katsovat sinua takanasi olevan klubitalon terassilla. Tai kun pallo makaa hieman huonosti noin 60 metrin päässä lipusta, ja edessäsi on järvi, joka ulottuu viheriön etupuolelle asti.
On hyvin inhimillistä, että pelkäämme virheitä, huonoja osumia ja epäonnistumisia. Kuka nyt haluasi nolata itsensä kaikkien silmissä ja lyödä pallosta ohi, tai topata, tai lyödä maahan ennen palloa, tai lyödä edessä olevaan lampeen.
Tiedostamme varmasti mitä paineet ja pelot ja niiden kautta vääriin asioihin keskittyminen ja liiallinen tekniikan miettiminen tekevät keholle ja koko swingin toiminnalle. Vaikka yrittäisitkin välttää lammikkoa, lyödä palloa hyvin ja tehdä teknisesti oikeanlaisen swingin, lopputulos on usein varsin erilainen. Svingi ei mennytkään niin kuin toivoit.
Olen pitänyt ns. pelivalmennusta useita vuosia eri kansallisilla ja ulkomaan golfkentillä, ja voin kertoa, että teknisesti erittäin hyvänkin pelaajan svingi muuttuu paljon, kun verrataan harjoituksissa tehtyä svingiä pelissä tehtyyn svingiin. Eivätkä muutokset useinkaan ole parempaan suuntaan.
Opetetaanko pelaajia miettimään liikaa pieniä yksityiskohtia?
Mistä nämä suuret erot harjoituksissa tehdyn swingin ja pelissä tehdyn swingin välillä voisivat johtua? Liittyykö se tekniikan liialliseen miettimiseen, huonon osuman pelkoon, liialliseen keskittymiseen osumaan ja palloon, vai siitä, että on tietoinen lammesta, tai metsästä ja ennakoi mielessään ongelmia?
Vai onko harjoituksissa ja oppitunneilla opetettu miettimään liikaa joitain irrallisia, "ulkokehällä" olevia asioita jotka estävät, tai vaikeuttavat koko swingin pääytimen, kierry rohkeasti vartalolla osumaan ja pidä käsivarret kiinni vartalossa, toiminnan?
Swingin toimimattomuuteen vaikuttavat myös liika keskittyminen osumaan ja palloon, ja pelko huonosta osumasta, ja pallon ylöspäin lennon varmistelu, ei luoteta siihen, että mailan nostokulma hoitaa pallon kimpoamisen ylöspäin lentoon. Tai jonkin, usein aivan epäolennaisen pienen yksittäisen yksityiskohdan miettiminen joka häiritsee, tai jopa estää kehon liikeketjun toiminnan.
Esim. jos ajattelee miten käsivarret menevät taakseviennissä ja meneekö ne oikealle radalle, tai liian pitkälle, tai onko vasen ranne suorana osumassa, estää se oikean kehontoiminnan tapahtumisen. On hyvä muistaa, että suurin osa asioista menee ihan itsekseen oikein miettimättä, esim. käsivarret ja ranteet hartioiden ohjatessa backswingiä, tai kun vartalo on kiertynyt riittävästi ennen osumaa, niin käsivarret menevät itsekseen oikein osumaan ja saattoon.
Meitä on vaan usein opetettu miettimään ja kontrolloimaan liikaa joitain yksittäisiä kohtia. Sellainen on enemmänkin teoriaopetuksen periaatteita, ei swingliikkeen valmennusta.
Tästä seuraa lähes poikkeuksetta käsilyönti joka näkyy temmon nopeutumisena rytmin häiriintymisenä, jännittämisenä, puristamisena, ja seurauksena huono, tai puutteellinen kehon toiminta ja kehon ”jäätyminen”, joka ei mahdollista rentoa, vauhdikasta ja rohkeaa eteenpäin pelaamista.
Voiko swingtekniikan opettelu olla sellaista, että sillä voidaan vaikuttaa hyvän swingin toteutumiseen myös pelissä?
Voidaanko mielikuvia, ajattelua, tiettyjä harjoitteita ja ennen lyöntiä tehtäviä rutiineja käyttäen poistaa liiallinen osuman varmistelu, ylikeskittyminen palloon ja osumaan, sekä tekniikan yksityiskohtien liiallinen miettiminen? --- Vaikka samalla opettelisimme uusia asioita, toimintoja ja muuttaisimme tekniikkamme paremmaksi?
Voimmeko saada jo tekniikan harjoituksissa itsemme sellaiseen tilaan, tai "mielenmaisemaan" jossa valmistaisimme itseämme pelissä tehtäviin lyönteihin?
Myönnän, että tämä ei ihan helppoa. Tekniikan harjoittelussa tulee väkisinkin paljon tekniikan yksityiskohtiin liittyviä korjaus, säätö, tai uuden oppimisen ohjeita, mielikuvia ja muutakin mietittävää, ja samalla pitäisi vielä yrittää parhaansa mukaan osua palloon.
Omissa valmennuksessa olen ratkaissut tämän erilaisilla harjoitteilla ja niihin integroidulla opetusmenetelmällä. Siten, että tekniikan korjausten ja parannusten ohessa, ja niihin liitettynä, toteutetaan aina rohkeaa eteenpäin pelaamisen ideaa, eli keskitymme läpilyöntiin, kehon eteenpäin kiertoon, painonsiirtokiertoon ja loppuun asti vietyyn swingiin.
Näin ajatus saadaan suunnattua eteenpäin kulkevaan liikkeeseen ja edessä olevaan tavoitteeseen, maaliin, eikä palloon, ei osumaan, eikä mihinkään epäolennaiseen "pikkulillukkaan" Tällä tavoin toimien harjoituksissa opittu vartaloswing on saatu toimimaan hyvin, tai jopa erinomaisesti myös pelin paineissa.
Loppuun on pakko kertoa vanha esimerkki mietitystä toiminnasta:
Olet luultavasti nähnyt karatekan murskaavan poikki monia päällekkäin olevia tiiliä. Keskittyykö hän siihen, miten pitää osua ylimpään tiileen, vai siihen, saavuttaako hän kaikkien tiilien alla olevan pisteen?
Terveisin,
Turkka Stenlund
PGA Pro, LO, GVT
Turkka Stenlund on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin ammattivalmentajana yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.
Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä Golfliiton aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion ja Kuortaneen urheiluopistoissa.
Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana.
Comments