Miksi rangella osaan, mutta pelissä en?

Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin se, ettei pysty ulosmittaamaan osaamistaan pelitilanteissa. Tämä tilannehan on varsin tuttu jokaiselle golfarille – toisille hyvin usein, toisille toisinaan. Aiheesta on kirjoitettu paljon ja on muutenkin ollut puheenaiheena monissa tapahtumissa ja kanavissa. Aihe on kuitenkin hyvin tärkeä, joten tässä vinkkejä, joilla homman voisi saada paremmin haltuun.

Miten harjoittelet

Ensin muutama oleellinen kysymys: Onko harjoittelua ollut riittävästi? Onko harjoittelu rangella ollut riittävän ”paineista”, tavoitteellista, maaleihin pyrkivää ja tulokseen keskittynyttä? Onko harjoiteltu pelinomaisesti vai onko keskitytty liikaa vain yksipuoliseen toistoharjoitteluun? Vai, onko vaan niin, kun ”lappu” laitetaan rintaan ensimmäisellä tiillä, jännitys, epäonnistumisen pelko tai varman päälle ottaminen muuttaa tekemisen kovin erilaiseksi? Tai olisiko mahdollista, että erilaiset persoonalliset tekijät ratkaisevat sittenkin lopputuloksen?

Monellae pelaajalle käy näin: kun jännittää tai pelkää, silloin yrittää päästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois. Ikään kuin se nopeus toisi rentoutta, helpotusta suoritukseen, ettei vaan ehtisi miettiä ikäviä asioita tai epäonnistumista. Joskus se nopeus voi tietysti olla hyväksi. Ettei mieti liikaa, pohdi liian monia pieniä yksityiskohtia, ohjaa swingiään ajatuksella tai keskitä ajatuksiaan epäolennaiseen. Eikä siihen, katsooko kukaan tai kuka katsoo.

Miten sitten toimia, että se swing tai chippi menisi edes lähellekään niin hyvin kuin silloin oppitunnilla opettajan kanssa? Tai rangella. Olisiko niin, että pelikentällä tulisi oikeasti keskittyä oikeisiin liikkeisiin? Tempoon ja rytmiin? Rentouteen? Ei niinkään tuloksentekoon, tarkkaan maaliin tai aina ei edes puhtaaseen osumaan? Pitäisikö käyttää mielikuvia hyvästä suorituksesta? Keskitynkö vääriin asioihin? Keskitynkö kilpapelaajan toimintoihin? Näinhän meitä usein opetetaan toimimaan ja ajattelemaan. Eli keskittymään pallon lentoon kohti maalia, keskittymään peliin ja strategiaan, anna lihasmuistin viedä, ole rento, ole rohkea, käytä avainsanaa tai -sanoja ja toteuta rutiineja, jotka luovat sinulle itsevarmuutta. Pelaa peliä, älä tekniikkaa! Kyllä, näinhän pitäisi toimia, kun kaikki on kunnossa! Eli kun swing ja pelitoiminta on syvällä lihasmuistissa, on pelirutiinia ja on jo kokemusta. Kun ollaan lyönneissä jo plussan puolella eli hyviä lyöntejä on enemmän kuin huonoja. Näin ollaan jo lähellä kilpapelaajan tasoa! Kun on opeteltu jotain uutta tekniikka-asiaa, kuten bodyswingiä lihasmuistiin, sen vieminen selkärankaan kestää oman aikansa. Se ei käy käden käänteessä. Ensin tekniikka opitaan rangella, paineettomassa tilanteessa, useiden pallojen kanssa kokeiltaessa ja suoritukseen keskittyneenä. Sen jälkeen tekniikkaa aletaan ajamaan pelilyönneiksi pelikentällä. Tätä prosessia kannattaa tehdä samoin periaattein kuin opeteltaessa rangella: keskittymällä liikkeeseen, kehon toimintaan, keskittymällä tempoon, rytmiin ja läpivientiin. Rohkeasti, mutta rennosti. Kannattaa myös keskittyä eniten isoihin kokonaisuuksiin. Niihin asioihin, mihin harjoituksissa keskityttiin, ei siis itse tuloksentekoon. Ei täysillä, vaan kontrolloiden, haltuunoton periaatteella eli keräten hyviä lyöntejä.

Väittäisin, että tämänkaltainen rangeosaamisen vienti peliosaamiseksi puuttuu useimmilta pelaajilta. Kuvitellaan, että ne rangeosaamiset siirtyvät tuosta vaan peliin ”hups heijaa”-tyylillä ja sitten vaan mennään kilpapelaajan ohjeistuksen mukaisesti. Mutta. Eivät ne siirry. Pienetkin paineet palauttavat vanhan lihasmuistin päälle. Ikävät muistot ja pelot palauttavat ”selkäytimessä” olevan vanhan automatiikan.

Kohti varmempia swingejä ja parempaa pelaamista

Kun rangemenetelmää suunnataan enemmän pelilyöntimäisemmiksi, alkaa hyviä suorituksia tulemaan enemmän myös pelissä. Tulee itseluottamusta, tulee rohkeutta ja tulee enemmän onnistumisia. Aletaan pikkuhiljaa pääsemään tilanteeseen, jossa voidaan alkaa pelaamaan keskittyneemmin ja onnistuneemmin itse peliä. Tekniikka kestää tarkatkin maaliin yrittämiset ja strategiat.

Kokeile vaikka tällaista: katso jotain hyvää hidastettua videota mielipelaajastasi tai omasta parhaasta swingistäsi, paina mielikuva oikein kirkkaaksi mieleesi. Kun olet pelitilanteessa tee mielikuvan perusteella 1–3 harjoitusswingiä ja tee sitten 5–7 sekunnin kuluessa pelilyönti. Tai muistele, mitkä asia harjoituksissa toi parhaat suoritukset, oliko se ”näe osuma”, ”satasen seteli” ”napa taivaaseen” vai joku muu? Löydä siis omat rutiinisi ja avainsanasi, sillä niistä alitajunta tykkää ja voit olla rennon itsevarmepi. PGA Pro Turkka Stenlund

UUSI valmennuskurssi Kehity pelaajana (5 x 1,5 h) alkaa juhannuksen jälkeen. Tule mukaan!

PS. Turkka on tehnyt pelivalmennusta yli 10 vuoden ajan Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa. Tulevana talvena sitä tehdään Turkin Belekissä.