Tapasin vanhan tuttavan rangella. Muisteluiden jälkeen keskustelu kääntyi hyvin tuttuun aiheeseen. Siihen, kuinka vaikeaa hänen oli saada tekniikkaansa toimimaan pelissä. Kävi ilmi, että hän oli lukenut valtavan määrän swingitekniikkaa käsitteleviä julkaisuja, katsonut YouTubesta satoja erilaisia opetus- ja esittelyvideoita ja käynyt noin 13 eri opettajan luona swingtunneilla.
Ei ole mitenkään outoa tai uutta siinä, että periaatteessa hyvin yksinkertainen suoritus, kuten bodyswingin perussuoritus, voi helposti muuttua hyvin monimutkaiseksi, kymmenien osien ”palapeliksi” joka tekee kokonaisuuden toiminnan ja siihen liittyvän, tietyn luonnollisen ”yksinkertaisuuden” hyvin vaikeaksi ymmärtää ja hahmottaa. Varsinkin silloin, jos tähän ”keittoon” on vielä lisätty monimutkaisia, monitulkintaisia ja varsin erilaisia ohjeita virheiden, puutteiden ja ongelmien korjaamiseksi.
Valmentajana tiedän, kuinka helppoa on tehdä yksinkertaisesta liikkeestä hyvin monimutkainen. Tiedän myös, miten helppoa on saada pelaajat uskomaan, että on olemassa valtava määrä erilaisia teorioita, koulukuntia, muuttujia, yksityiskohtia, asioita, joita pitää miettiä, tutkia, analysoida ja korjata.
Kun aikoinaan opiskelin liikunnanohjaajaksi ja valmentajaksi, meille opiskelijoille ainakin yritettiin opettaa erottamaan monimutkainen tutkimustieto, teoria, liika puhuminen ”virheiden” korostaminen, paljon ajattelua vaativa opettaminen ja käytännön valmennus toisistaan ja pikemminkin tekemään siitä jopa ”korostetun” yksinkertaista, ymmärrettävää ja siten ainakin periaatteessa helpommin omaksuttavaa.
Yksinkertaistamisen voimaa ja tärkeyttä liikkeen oppimisen kannalta on erittäin vaikea uskoa.
Miten muka voi oppia hyvän swingin, jos ei tiedä swingin teoriaa ja kaikkia pienempiäkin yksityiskohtia ja muuttujia joita swingiin liittyy. Miten voi oppia uutta ja parempaa jos ei ensin tiedosta omia virheitään, puutteitaan, ongelmiaan ja rajoituksiaan.
Onko siitä sitten niin kauheasti haittaa jos opiskelee teoriaa, katselee monien opettajien videoita ja kuuntelee erilaisia neuvoja ja ohjeita, ja yrittää tunnistaa kaikkien pienempienkin yksityiskohtien toiminnan omassa swingissä? Ei varmaankaan, eihän oppi ojaan kaada, mutta voisiko olla niin, että liiallinen tieto ja monien asioiden kokeileminen ei olekaan niin hyvä asia kuin kuvitellaan?
Vaikka voi tuntua järkevältä ja hyvältä ratkaisulta miettiä, kokeilla ja opetella monia asioita harjoituksissa, valitettavan usein käy niin, että erilaisilla oppitunneilla, tai harjoituksissa opitut tavat oppia tekniikkaa tuppaavat siirtymään pelikentälle, mikä yleensä johtaa pahoihin swingin hallinnan ongelmiin.
Ajatukset karkailevat, tulee mietittyä liikaa jotain yksittäistä yksityiskohtaa, esimerkiksi jotain käsien toimintaan liittyvää, seurauksena jännittämistä, puristamista ja tietynlaista ”väkisin ”yrittämistä”, tai sitten päinvastaisesti tiettyä ”jäätymistä” , joka näkyy vartalon passiivisena tai arkana toimintana.
Nämä tietenkin heijastuvat tekniikkaan, vaikeuttavat rytmin löytymistä, kokonaisuuden hallintaa, ja sen perimmäistä ideaa. ”viritä keho ja vapauta se- toimintaa”. Seurauksena usein nopeilla käsillä lyömistä, paino jää sen vuoksi taakse, käsivarret menevät koukkuun jne. Mikä pahinta, pelaaja ajautuu eräänlaiseen oman tekemisensä ”sumeaan kuplaan” josta on hyvin vaikea tehdä rauhallisia, kontrolloituja ja päättäväisiä ratkaisuja itse pelistä ja pelaamisesta.
Meille golfareille on varmaankin itsestään selvää, että kehittääksemme vakaan, johdonmukaisen ja toistettavan lyöntitekniikan ja suorittaaksemme tarkkoja ja tehokkaita lyöntejä, meidän on tehtävä paljon oikeita toistoja ja kehitettävä kohtuullisen hyvä kehon fysiikka, liikkuvuus ja kehon motoriikka.
Vaikka siis ymmärtäisimme, että tekniikka itsessään on yksinkertainen liike ”paperilla”, vaikeinta on aina muutos, joko vanhan swingin muuttaminen tai jonkin täysin uuden asian, kuten esimerkiksi kehon virittämisen ja sen oikea-aikaisen, ja suuntaisen vapautuksen oppiminen. Oivaltaminen, että swing ei ole lyönti, vaan enemmänkin kiristetty ja vapautettu jousi, jossa käsivarret toimivat vain vartalosta tulevan voiman välittäjinä.
Fysiikan merkitystä oppimisessa ei tietenkään voi sivuuttaa, mutta ainakin omien oppilaiden kohdalla olen selkeästi huomannut, että jos en puhu liikaa, liian monimutkaisia, esitän opetettavat asiat selkeästi ja ymmärrettävästi, enkä opeta monia asioita kerralla, ja innostu kertomaan kaikkea, mitä tiedän teoriasta, tutkimuksesta ja erilaisista muuttujista, jopa hieman ”huonomman” fysiikan omaavat pelaajat tekivät vähemmän ”virheitä”, oppivat bodyswing-liikkeet ja periaatteen helpommin ja nopeammin ja pystyivät soveltamaan oppimiaan asioita peleissä kohtuullisen vähällä harjoittelulla.
Ehkäpä tulevaisuuden swing- opetuksessa teorian, tutkimustiedon ja käsiin liittyvien toimintojen opettaminen, korjaaminen ja säätäminen sekä oppilaan ”virheiden” ja ”puutteiden” korostaminen vähentyy ja opetus keskittyisi enemmän seuraaviin:
Miten vartalo ”ladataan”, kierretään backswingissä.
Millainen on downswingin startti, ja mikä on vartalon ”vapautus”
Miten lantiota ja ylävartaloa kierretään ennen osumaa, osuman aikana ja sen jälkeen
Miten käsivarret kulkevat ylävartalon mukana, ja ne pidetään kiinni ylävartalossa osumahetkeen asti
Miten ja mihin keho, käsivarret ja maila kiertyvät osuman jälkeen
Sekä välittää selkeä perusajatus: Swing ei ole ajateltua ja käskytettyä palloon lyömistä, vaan se on vartalon taakseviritys ja sen vapautus osumaan ja loppuasentoon. Pidä käsivarret kiinni ylävartalossa ja anna vartalon vapautua osumaan niin, että pystyt pelaamaan mailalla palloa alas- ja eteenpäin. Swingaa mailanpäätä vartalolla. Keep it simple, play better!
Turkka Stenlund on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin (PGA) ammattivalmentajana yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.
Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä Golfliiton aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion ja Kuortaneen urheiluopistoissa.
Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana.
Lisää tietoa ja tarkempi CV valmentajasta
Tutustu myös harjoitevideoihin
Commenti