top of page
  • proturkka

Mielikuvaharjoittelun rooli swingin oppimisessa ja sisäistämisessä?

Päivitetty: 6 päivää sitten

Oletko koskaan kokenut, että olet oppinut oppitunneilla tai valmennuksessa hyvän ja oikeaoppisen swingin, mutta myöhemmin omissa harjoituksissa, tai pelissä, vaikka kuinka yritit, et vain millään saanut sitä menemään oikein?





Olet luultavasti kuullut sellaisesta käsitteestä kuin "sininen hetki", joka tulee ennen auringonlaskua tai auringonnousua. Tai mielikuvaharjoittelusta, jota voidaan käyttää keinona palauttaa mieleen jo opittuja toimintoja tai parhaimmillaan oppia jopa jotain aivan uutta.


Mielikuvaharjoittelusta ollaan montaa mieltä. Jotkut pitävät sitä yrityksenä "huijata" aivoja tekemään asioita, jotka ovat todellisuudessa mahdottomia, kun taas toiset käyttävät sitä päivittäin muistaakseen, kehittyäkseen ja parantaakseen erilaisia tilanteita ja toimintoja. 




Opiskellessani golfvalmentajaksi (GVT 1) Vierumäellä, Suomen Urheiluopistolla, tutustuin legendaariseen Tapio Lehtoon, Golfliiton valmennuspäällikköön, Lahden Golfin keskeisen avainhenkilöön, innokkaaseen keilailijaan ja nuoruudessaan olympialaisissa kilpailleen kolmiloikkaajaan ja kansallisen tason pituushyppääjään.


Vaikuttavan ja loistavan mentorointinsa ohella hän mainitsi usein "sinisen hetken" - hetken ennen nukahtamista, kun elät mielikuvissasi  suosikkipelaajasi ihanaa swingiä ja kuvittelet itse tekeväsi samoin. Hitaasti, toistuvasti ja tuntien sen koko kehossasi, hymy kasvoillasi. Hän ei kertonut yksityiskohtaisesti, mistä hänen mielestään siinä oli kyse, mutta sain sen käsityksen, että tämän aiheen täytyi olla Tapiolle hyvin tärkeä.


Oli hienoa kuulla, että myös golfin parissa työskentelevillä mielikuvaharjoittelu kiinnosti. Olihan siitä käytetty jo  pitkään  monissa urheilulajeissa, musiikissa, eri taiteenaloilla ja kuntoutuksessa, ja sen tehokkuudesta ja menestyksestä on monia esimerkkejä.





Ehkä muistatte mäkihyppääjä Jari Puikkosen maailmanmestaruuden kotikisoissa Lahdessa v.1989. Jari oli ennen kisoja kaatunut ja loukannut jalkansa hyvin pahasti. Moni ajatteli, että hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia kuntoutua niin hyvään kuntoon, että hän voisi osallistua kisoihin. Toisin kävi. Mestari itse kertoi kuinka mielikuvaharjoittelu oli aivan ratkaisevassa roolissa kuntoutuksen aikana ja siinä, että hän ei ollut menettänyt sitä kuuluisaa ”fiilistä”, miten toimia omassa, hänelle  ”täydellisessä” hypyssään. 


Toinen esimerkki onnistuneesta mielikuvaharjoittelusta on suunnistaja Liisa Veijalainen, joka voitti ensimmäisenä Suomalaisena henkilökohtaisen kultamitalin Skotlannin MM-kilpailuissa vuonna 1976. Mielikuvaharjoittelu oli tiettävästi erittäin tärkeä osa hänen valmentautumismenetelmiään. Varsinkin silloin, kun hän ei päässyt käytännön harjoituksiin, esimerkiksi silloin kun hän oli kotona hoitamassa lastaan, tai kun hän oli sairaana. 


Nämä olivat äärimmäisiä esimerkkejä huippu-urheilijoista, jotka olivat harjoitelleet lapsesta asti ja jotka tunsivat varmasti suorituksen pienimmätkin nyanssit jopa silmät kiinni.


Mutta miten mielikuvaharjoittelusta voi hyötyä tavallinen klubigolfaaja, jonka onnistuminen hyvässä tekniikassa on satunnaista ja hetkittäistä, tai pelaaja, jolla on hyvin selkeä ja kirkas mielikuva oikeasta swingtekniikasta, mutta ei pysty toteuttamaan sitä omissa käytännön harjoituksissaan ja pelissä?


Voiko mielikuvaharjoittelu edistää ja nopeuttaa jo opitun asian ”ajamista” lihasmuistiin? Tai voisiko mielikuvaharjoittelu auttaa jo harjoituksissa osatun tekniikan toteutumista pelitilanteissa? Tai voisiko aivoja jopa ”huijata” oppimaan ihan uusia ja parempia toimintoja, osaamatta tehdä niitä toimintoja käytännössä? 

”Neuropsykologien tekemissä aivojen kuvaustutkimuksissa on havaittu, että samat aivoalueet aktivoituvat samalla tavalla riippumatta siitä, toimimmeko me oikeasti jollain tietyllä tavalla vai kuvittelemmeko me ainoastaan, että me toimisimme joskus tulevaisuudessa sillä tavalla” 


”Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa todettiin, miten pianoa oppivat soittamaan ihan yhtä hyvin sellaiset henkilöt, jotka oikeasti harjoittelivat soittamaan pianoa, kuin sellaiset testiryhmän henkilöt, jotka harjoittelivat pianonsoittoa vain mielikuvissaan” 


Käytän itse jokaisena päivänä jonkinlaista, ehkä enemmänkin ”osittaista” mielikuvaharjoittelua, jossa käyn mielessäni läpi keskeisiä harjoitteita, jotka ovat  onnistuneet parhaiten oppilaiden käytännön harjoittelussa, eli harjoitteita, joiden kautta oppilaani ovat helpoiten oivaltaneet ja ymmärtäneet mistä on kyse ja parhaiten oppineet käytännössä tekemään asioita oikein. 


Usein käyn läpi myös miten vartalon kierto ja painonsiirto osumaan ja läpilyöntiin tapahtuu ja miten käsivarret ja maila vain seuraavat vartalonliikettä.  Nämä ovat siis perusasioita, jotka joskus tahtovat kadota mielestä, niin monen asian, modifikaatioiden ja teknisten yksityiskohtien opettamisen ja korjausten  kiireessä. 





Olen hieman skeptinen sen suhteen, voiko pelkkä visualisointi, kuten opetusvideoiden tai huippupelaajien hidastettujen swingien katselu, auttaa pelaajia oppimaan uusia liikkeitä.


Itse olen tehnyt opetus, tai pikemminkin tekniikan harjoitevideoita, "tiisereitä" enemmänkin sillä ajatuksella, että pelaaja näkisi mitä Bodyswingiin liittyy, miten se eroaa käsilyönnistä ja innostaisi hyvien ja oikeiden asioiden harjoitteluun.


Uskon, että mentaaliseen harjoitteluun on liitettävä myös muiden aistien käyttö, jotta voidaan oppia, parantaa ja kehittää uusia liikkeitä, joilla on merkitystä. Näköaisti, visualisointi (miltä näyttää, "kuvallinen" kuva) lisäksi tarvitaan myös audiovisuaalista kuulomuistia (verbaalinen mielikuva) ja kinestesiaa (miltä oikea tuntui).


Yksinkertaisesti sanottuna mielikuvaharjoittelu uusien toimintojen oppimiseksi tai tekniikan muuttamiseksi tai parantamiseksi voi onnistua vain, jos pelaajalla on kohtuullisen hyvä tunne kehossaan ja kehonosissaan tekniikan tärkeimmistä ja keskeisimmistä toiminnoista, hänellä on mielessään selkeä kuva hyvästä svingistä ja vain, jos pelaaja on ymmärtänyt ja sisäistänyt sanallisen kuvauksen ja on onnistunut jo oppimaan hyvän tai ainakin kohtuullisen oikean svingitekniikan ainakin muutamia kertoja.


Loppuun. Mitä yksityiskohtaisemman mielikuvan omasta ”parhaasta” swingistäsi pystyt luomaan kaikilla aisteillasi, niin sitä varmemmin se muokkaa aivojesi ajatusratoja eli neuronien, aivosolujen välisiä kytköksiä, synapseja, sitä varmemmin tuo mielikuvasi alkaa ohjata sinua myös käytännön harjoittelussa ja pelitilanteissa. 


Terveisin,

Turkka Stenlund

PGA Pro, LO, PO, GVT



Turkka Stenlund on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin (PGA) ammattivalmentajana yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.


Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä Golfliiton aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion ja Kuortaneen urheiluopistoissa.


Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana.



Tutustu myös harjoitevideoihin  

ja muihin blogeihin  


Katso tulevat Bodyswingkurssit ja klinikat


85 katselukertaa0 kommenttia

Comments


bottom of page