top of page
  • proturkka

Mikä tekee lähipelaamisesta tarkkaa ja hallittua?

Päivitetty: 29. toukok.

Usein kuulee sanonnan, että lähipeli ratkaisee. Tämä on varmasti totta, onhan maailman parhaat pelaajat hyviä myös lähietäisyydeltä, alle 100 metristä ja harvoin voitetaan yli 30 puttauksen keskiarvolla.



On helppo ajatella, että vain suuri, täysi swing on sellainen, joka vaatii vartalojohtoisuuden, keskeiset tekniset yksityiskohdat, jotkut lait ja tärkeät perusteet; isojen vartalolihasten ja vartalonkierron aiheuttaman voimantuoton käsivarsille ja mailalle ja siitä saatavan rytmin, toistettavuuden ja vakauden hallinnan. . Myös lähipelitekniikoissa vartalon rooli on merkittävä.


Vartalonkäytöstä ja vakaista käsivarsista syntyy tarkkuutta ja hallintaa. 


Kaikki perustekniset swingit; puttaus, chipit, pitchit ja lyhyet bunkkerilyönnit perustuvat enemmän tai vähemmän vartalon kautta tulevaan voimantuottoon, hallintaan ja rytmiin. Pienissä, lyhyissä lyönneissä tarkkuuden, voiman ja rytmin hallinta ovat jopa tärkeämmässä roolissa kuin isoissa swingeissä.




Vartalon käytöllä on toki myös toinen tärkeä tehtävä, kuin varsinainen voimantuotto ja mailan vauhditus, sen tehtävänä on avata mailalle ja käsivarsille vapaa tila maalilinjaan menevälle  saatolle. 



Ei tietenkään ole yllättävää, että kehon  käytön merkitystä lähipelaamisessa ei välttämättä arvosteta, tai huomioida niin paljon, koska olemme usein nähneet niin monenlaisia  tapoja pelata lyhyitä lyöntejä. Ja tietysti pelikentällä on tilanteita jossa joudutaan tekemään erilaisia muutoksia perustekniikan periaatteisiin, nimittäin ohjaamaan ja antamaan mailalle vauhtia käsivarsilla, ranteilla-/ kyynärvarsilla. 


Monelle pelaajalle voi tuntua myös oudolta, että kehon tarvitsee osallistua ja antaa voimaa lyhyissä lyönneissä, kun pallon voi helposti lennättää lyhyen matkan pelkällä käsivarsilla. 

Kieltämättä on innostavaa seurata kun yksi maailman parhaista lähipelaajista, Phil Mickelson tekee eri YouTube videoilla hienoja ja vaikeita "trick- shotteja", mutta kun katsotaan hänen peleissään tekemiään ratkaisuja, usein ovat ne kyllä pääsääntöisesti huomattavasti yksinkertaisempia lähipelaamisen perustekniikoita. 





On hyvä muistaa mitä pelaamisen paine, jännitys ja yliyrittäminen pelitilanteissa tekevät käsilyönnille. Käsivarret ja ranteet tahtovat tehdä joskus ihan omiaan, vetävät koukkuun, jolloin pää nousee ja tulee mm. toppereita, vartalo ei kierry yhtään, tulee duffeja ja maila menee pois suunnasta jne. Tulee mitä ihmeellisimpiä "rytmihäiriöitä" ja usein harjoituksissa helpolta tuntuvia lyöntejä on todella vaikeaa saada pysymään oikeassa suunnassa ja pituudessa. 


Huomattavasti varmempaa toimintaa on pitää käsivarret kiinni ylävartalossa, paketissa, avatussa ja hieman etupainotteisessa alkuasennossa, (lantio, jalkaterät ja hartialinja) ja tehdä pituuden vaatima kierto vartalolla osumaan, käsivarsien ollessa kiinni ylävartalossa ja pallon etupuolella osumahetkellä. (käsivarret ja ranteet toimivat vain vipuvarsina ja vartalosta tulevan voiman välittäjinä) Tarvittaessa, mikäli halutaan vauhtia mailan päähän lisätään vartalon kierron määrää ja nopeutta sekä ranne- kyynärkulman jyrkkyyttä.  



Kuten ehkä tarkkasilmäiset huomaavat, jo hyvin lyhyetkin chipit noudattavat tiettyjä bodyswingin perusperiaatteita ja tekniikan ydinkohtia. Siitä sitten swingit muuttuvat ja kasvavat pitheiksi ja lopulta isoiksi swingiksi, jossa pääperiaate, tekniikan ydinkohdat ja mailanpään nopeuden lisäämiseen liittyvä mekanismi, ranne- kyynärkulman toiminta säilyy.


Vielä loppuun muistelua Vierumäen alkeis-Green Card-kursseilta; kun lähdimme opettamaan swingtekniikkaa aloitimme harjoitukset ensin lyhyistä chipeistä, kun ne oli opittu kohtuu hyvin siirrymme niistä vähän pidempiin pitch lyönteihin ja vasta sitten isompaan swingiin.


Hyvät muistot jäivät tuosta kehittelystä, moni pelaaja pääsi oikean vartaloswingin ymmärrykseen, omatoimisen harjoittelun ideaan ja oppi käytännössä muutaman keskeisen lähtökohdan hyvälle swingille. No, nämä alkeiskurssit kestivät silloin parhaimmillaan n. viikon (su-pe, tai pe-su)


Terveisin,

Turkka Stenlund

PGA Pro, LO, GVT



Turkka Stenlund on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin (PGA) ammattivalmentajana yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.


Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä Golfliiton aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion ja Kuortaneen urheiluopistoissa.


Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana.



Tutustu myös harjoitevideoihin  

ja muihin blogeihin  





Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page